Lisäravinneala murroksessa?

Silloin vuosia sitten kun itse aloitin treenaamisen, ei markkinoilla ollut juurikaan muita lisäravinteita kuin heraa ja maltoa. Pikkuhiljaa alkoi myyntiin tulla muitakin lisäravinteita, kreatiinia, glutamiinia ja muita jänniä erikoisvalmisteita, valmispalkkareitakin ilmestyi markkinoille erilaisine eksoottisine makuvaihtoehtoineen (suklaa, mansikka ja vanilja).  Niiden kanssa mentiinkin sitten vuosikausia hyvin tasaista tahtia, lähes joka firmalla oli melkein samanlaiset tuotteet eikä hinnoissakaan isoja eroja ollut. Oli ihan sama mistä sen protskupussisi tai palkkarisi tilasit. Nyt muutaman vuoden aikana on eroja alkanut tulemaan…

scarface23226-1024x436

Fitness-lajit alkoivat saada suosiota ja harrastajamäärät kasvoivat, samalla myös lisäravinteiden kysyntä kasvoi tasaisesti. Ensimmäisenä reaktiona fitness-lajien suosion kasvulle oli erikoistuotteiden suosion, ja samalla määrän lisääntyminen. Aikoinaan tuo edellä mainittu kreatiinikin oli erikoistuote, mutta ihan yhtäkkiä jokainen vakavasti otettava treenaaja alkoi buustata treeniään jollakin treenilaturilla jonka nimi oli jokin hieno ja ovela yhdistelmä kirjaimia ja numeroita tyyliin Sw3at3r tai Boost3r vol. 2

Markkinat aukesivat, jopa räjähtivät. Yhtäkkiä kaikki harrastivat fitnessiä ja lisäravinteet menivät kaupaksi melkein Ehrmannin rahkaa paremmin. Lisäravinnekeisarit toki huomasivat tämän ja markkinoille alkoi tunkea aminohappovalmisteita, intratuotteita sun muita hienouksia, joiden nimistä saati ominaisuuksista tavalliset pulliaiset eivät ymmärtäneet mitään. Asioista otettiin kuitenkin selvää ja tietoisuuden lisääntyessä alkoivat kuluttajat enenevässä määrin arvostaa myös laatua kaikissa lisäravinteissa. Sitä, joka vielä tänä päivänä sitkeästi jaksaa hörppiä maustamatonta soijaproteiinia, voi jo hyvällä syyllä kutsua vanhan liiton mieheksi.

293d5201a2c53533057a1990f00f11bb

(Tähän olisin halunnut kuvan vanhasta käsipainosta ja klönttisestä, huonosti sekoittuneesta soijaproteiinidrinkistä. Sellaista ei löytynyt joten käyttäkää mielikuvitusta…)

Edelleen monista lisäravinteista löytyy ne ”halpisversiot” joissa ei laadulla hifistellä, mutta kilohinta on sopiva tiukemmallekin budjetille. Enenevässä määrin kuntosalitreenaajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota hinnan lisäksi myös tuotteiden laatuun ja ovat valmiita maksamaan myös tuotteen sisällöstä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Manninen Nutraceuticals:n tuotteiden suosio. Vaikka Mannisen tuotteet ovat Mass:n ja Fitnesstukun perusjauhoja hintavampia, niitä myydään huimia määriä koska myös laatu on huomattavasti parempaa. Manninen onkin Suomessa laadukkaiden lisäravinteiden uranuurtaja. Enää ei tilata halvinta mahdollista maustamatonta heraa, vaan ollaan valmiita maksamaan laadusta. Laatuun panostetaan niin palkkareissa ja protskuissa, myös erikoistuotteissa kuten aminohappovalmisteissa. Niissä kun löytyy suuriakin eroja.

Manninen

(Itse olen luottanut jo vuosia Mannisen korkealaatuisiin lisäravinteisiin)

Vielä suurempi osoitus laadun arvostamisesta on / tulee olemaan Marko Savolaisen Manninen Nutraceuticals:lle kehittämä oma Supermass Nutrition tuotesarja, jonka Marko on suunnitellut itse alusta loppuun, tinkimättä mistään. Raaka-aineet, niiden laatu ja määrä on juuri sitä mitä Marko haluaa sellaisiin tuotteisiin joita itse haluaa käyttää. Marko on myös luvannut käyttäjien huomaavan eron tuotteita kokeillessaan. Uskon että vaikka hinta on (pakostakin) perustuotteita korkeampi, tulevat tuotteet menemään kuin kuumille kiville. Miksi? Siksi että ihmiset haluavat panostaa laatuun.

IMG_243197928615295

(SUPERMASS Nutritionin Prezone ja Intrazone löytyvät jo Mannisen verkkokaupasta, Afterzone on tulossa lähiaikoina)

Samalla myös perustuotteiden hinnoissa on tapahtunut muutoksia. Jos vuosia hintataso on ollut nousussa, on tämän vuoden aikana ollut havaittavissa jopa hienoista hintojen laskua. Erityisesti Mass on kunnostautunut laittamalla ulos toinen toistaan parempia kampanjatarjouksia. Toivottavasti kyse ei ole vain Mass:n ja My proteinin yhdistymisen yhteydessä netissä levinneen roskapostitapauksen paikkailusta, vaan pysyvästä käytännöstä. Vaikka ihmiset ovatkin entistä laatutietoisempia, kyllä halvat hinnatkin houkuttelevat edelleen.

Kaikenkaikkiaan näen kilpailun niin laatu- kuin hintapuolellakin olevan kuluttajan etu. Hyvään suuntaan ollaan mielestäni menossa : )

Metallisydän

6 vastausta artikkeliin “Lisäravinneala murroksessa?”

  1. Kauhulla muistelen vieläkin niitä heradrinksuja mitä 90-luvun alkupuolella tuli salin jälkeen juotua 😀

    • Niinpä, ne järkyttävän makuiset ja klönttiset herat… Yök!

    • Onko noi Mannisenkin kamat makeutettu aspartaamilla vai jollain vähemmän myrkyllisellä kamalla?

    • Sukraloosilla näyttäisi olevan makeutettu ainakin AOD2, HydroISO, WheyOverdrive ja EAA+

  2. 1970-luvulla tein itse proteiinijuoman (Jorma Rädyn ohjeiden mukaan), jossa oli esimerkiksi soijajauhetta, maitojauhetta, vettä, vehnänalkioita, ruusunmarjajauhetta ja lesitiinirakeita. Kauhea oli maku juomassa ja haju pieruista, jotka tulivat mahdottomista ilmavaivoista 🙂 Salilla haisi pierujen lisäksi tuohon aikaan linimentit ja tietysti myös hiki.

    • Huh! Varmasti oli melkoinen makuelämys 😀

      Itse en ole ihan tuollaisia vellejä sekoitellut 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta