Pulla kuvissa

Aiemmin kerroin minkälaisia tunteita minussa herätti tieto siitä että minusta tulee isä. Nyt on aika paneutua neuvoloihin, sydänääniin ja ultraäänikuviin.

Alkuraskaus sujuin oikein hyvin, mitä nyt minun oli hankala sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen, tai muuttumassa olevaan… Minulla olisi ollut valtava määrä kysyttävää ja juteltavaa, mutta tuleva äiti oli jatkuvasti väsynyt, erityisesti illalla kun mielessäni pyöri eniten vauva-asioita. Miten kukaan voi olla väsynyt vaikka nukkuu koko ajan?

20140911_115533_000

Pikkuhiljaa väsymys helpotti ja sulattelimme yhdessä ajatusta pienestä vauvasta. Olin äärimmäisen onnellinen, tottakai, mutta samalla olin myös huolissani. Miten selviämme kaikista vauvaan liittyvistä asioista? Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vauva kehittyy hyvin. Mitä jos se on tyttö? Entä jos se onkin poika? No kunhan on terve. Mikä vauvalle annetaan nimeksi? Koska se alkaa potkimaan? Alkaako se harrastaa karatea vai balettia? Entä millaista ruokaa sille pitää ostaa? Pilttiäkö? Entäs lastenvaunut? Päässäni poukkoili ääretön määrä kysymyksiä. En ollut koskaan joutunut tällaisten kysymysten äärelle, tilanne oli minulle kaikin tavoin täysin uusi. Enhän ole herranjestas sentään pitänyt vauvaa sylissänikään kuin pari kertaa! Miten helvetissä se vaippa vaihdetaan!?!

20140911_115344_000

Minun teki heti mieli kertoa kaikille, soittaa vanhemmilleni, joille vauva olisi myös ensimmäinen lapsenlapsi. Sisarelleni jonka kanssa jaan aina kaikki ilot ja surut. Ystävälleni Janille, treenikavereilleni, kaikille. Huutaa kadulla ääneen ”Meille tulee vauva!”. Mutta ei, tätä ilouutista ei voinut huutaa kadulla, ei kertoa ystäville, ei vielä. Jouduin pidättelemään riemua sisälläni. Sekin aika koittaisi vielä kun voisin kertoa ylpeänä kaikille tulevani isäksi.

Ensimmäiset neuvolakäynnit olivat jännittäviä. Neuvolatäti piti minua varmaankin vähä-älyisenä, niin leveä hymy minulla oli koko neuvolakäynnin ajan naamallani. Ja se kerta kun ensimmäisen kerran kuului vauvan sydänäänet, meinasin pudota tuolilta lattialle ja leijailla kattoon yhtä aikaa. Sydämeni meniasi pakahtua onnesta. Tuo on minun lapseni sydän jonka sykkeen kuulen. Edelleen, monen neuvolakäynnin konkarina, joka kerta vauvan sydänääniä kuunnellessa leviää kasvoilleni sama vähä-älyinen hymy.

20140911_121559

Sydänäänet eivät kuitenkaan ole mitään ultraääneen verrattuna. Ultrassa näin vauvan, oman lapseni, ensimmäistä kertaa. Mitä siitä vaikka vauva näyttikin omituiselta, onnellisuuden tunne valtasi koko kehoni kun näin sikiön liikkuvan ruudulla. Tuosta kehittyisi oma prinssini tai prinsessani, en malta odottaa että pääsen hemmottelemaan pikkuisen pilalle…

Metallisydän

10 vastausta artikkeliin “Pulla kuvissa”

  1. Onneksi olkoon vauvan puolesta, noi ihanat kokemukset kuitenkin moninkertaistuu ja onnellisuus lisääntyy kun vauva syntyy. Muuttuu konkreettisemmaksi, ja sen tajuaa että siinä se on…

    • Uskon, mä en malta odottaa että saan käärön syliini <3

  2. Onnea, yksi elämän tarkoituksista! …ja jos odottava äiti kertoo olevansa väsynyt niin se TODELLA tarkoittaa sitä 😀

    • Kiitos 🙂

      Niin tarkoittaa, on tullut huomattua 😀

  3. Huippu blogi!
    Mut oothan ku alkaa se hutokonsertti, mahdollinen koliikki, yölliset valvomiset ja siinä sit koitat täyspäisenä reenaillakin!
    Tulevan toisen lapsen isä (lue. sadisti)

    • Nääh, meidän lapsi nukkuu rauhassa yönsä, mitä nyt herää välillä hiukan syömään niin kuin kunnon fitness-vauvan kuuluukin 😉

  4. Heh 😀 usko pois se muuttaa elämäsi ikuisesti ja hienoa, että sinulla on tuollaiset fiilikset, susta tulee varmasti hyvä isä. Muistahhan että isätkin voi jäädä sille hoitovapaalle.

    • Joo, saattaa olla että meillä tulee taistelu siitä kumpi sa jäädä hoitovapaalle 🙂

  5. Ihan mahtavaa että tollanen raavas miestreenaajajässikkä on noin innoissaan! Paljon onnea!

    • Raavaasta en tiiä, mutta innoissaan olen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta