Silloin kun minä olin nuori…

Kaikki ovat kuulleet kliseisiä ”Silloin kun minä olin nuori”-juttuja omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Milloin kouluun on hiihdetty umpihangessa 20 kilometriä susia karkuun tai milloin ainoat lelut olivat pihalta löydetyt pienet kivet. Ihan varmasti elämä on ollut rankempaa 100 vuotta sitten, mutta entä 20 vuotta sitten, silloin kun minä olin nuori?

Silloin kun minä olin nuori, ei ollut mopoautoja joilla kulkea jääkiekkotreeneihin tai kaverin luokse. Silloin kuljettiin polkupyörällä toiselle puolelle kaupunkia, eikä valitettu. Tai sitten oli Suzuki PV:itä ja Tunturi Tigereitä. Munat kohmeessa sai mopolla ajaa joka paikkaan.

Suzuki Pv

Silloin kun minä olin nuori ei ollut älypuhelimia, watsappeja ja facebookkeja. Silloin kotona oli lankapuhelin ja se oli keskellä eteistä. Jos halusi soittaa jollekin, piti se tehdä siinä kaikkien kuullen. Tai sitten lähteä käymään siellä kaverin luona, sillä polkupyörällä tai PV:llä…

Silloin kun minä olin nuori tehtiin koulussa esitelmiä. Ja ne kirjoitettiin ihan lyijykynällä paperille kun ensin oli etsitty tietoa kirjaston kirjoista. Ei ollut googlea ja wikipediaa josta copy-pasteta tekstiä esitelmään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silloin kun minä olin nuori tietokoneet olivat Commodoreja. Ei ollut pleikkareita eikä tablettitietokoneita joilla pelata. Pelin latautuminen kesti puoli tuntia ja senkin jälkeen peli saattoi tiltata ihan milloin tahansa. Eikä peliä pystynyt tallentamaan, se piti pelata kerralla läpi.

Silloin kun minä olin nuori käytettiin markkoja. Viikkorahaa sai viisi markkaa joka oli paljon rahaa. Sillä sai ostettua pussin karkkia tai myöhemmin litran bensaa siihen PV:hen.

1_005-markka-1983

Silloin kun minä olin lapsi irtokarkkeja myytiin kioskeissa kappaleittain. Marketeissa ei ollut laareittain irtokarkkeja joita olisi itse saanut punnita, vaan kun oli saanut sen viisi markkaa viikkorahaa, mentiin kioskille ja ostettiin ”markalla noita ja markalla noita…” Ja oltiin tyytyväisiä.

Silloin kun minä olin lapsi oli kahta eri limsaa, kolaa ja jaffaa. Ei ollut kymmeniä eri vaihtoehtoja. Sama koski myöhemmin alkoholijuomia, oli joko lonkeroa tai kaljaa. Kymmenistä eri makuisista siidereistä ei osattu haaveillakaan.

jaffa_08_rgb

Silloin kun minä olin nuori, näkyi telkkarista kolme kanavaa ja niiltä löytyi aina katsottavaa. Elokuvat vuokrattiin videokaseteilla ja telkkarit olivat 20-tuumaisia. Ei latailtu leffoja netflixistä eikä surffailtu kymmenillä telkkarikanavilla valittaen ettei sieltä tule mitään.

Silloin kun minä olin nuori kuunneltiin radiota ja nauhoitettiin sieltä biisejä kaseteille. Ja aina kun radiosta tuli joku hyvä biisi, juontaja puhui sen päälle ja pilasi nauhoituksen. Ei ladattu biisejä netistä ämpeekolmosina tai katseltu youtubesta, ei kukaan edes tiennyt mitään mistään musiikkivideoista.

ckasetti

Silloin kun minä olin nuori, oli kaikki paremmin, mutta myös paljon rankempaa. Miten sitä oikein on selvinnyt nuoruudesta noin rankoissa oloissa…

Metallisydän

30 vastausta artikkeliin “Silloin kun minä olin nuori…”

  1. hah, hyvä postaus! ite oon vain vm. -90, mutta silti omassakin lapsuudessa oli monet noista asioista vielä jäljellä. onneks sentään esitelmät tehtiin jo tietokoneella!
    sitä kyllä ihmettelee koko ajan, että miten joskus aikuiset ihmiset tulleet toimeen ilman kännykkää 😀 itehän olin vielä kakara ennen kännyaikaa, joten se ei niin paljoa haitannut.
    Ja en lapsena saanut kuin ehkä kerran 100 markan setelin käyttööni, ja mitä se ois nykypäivänä, alle 20 euroa! sehän menee päivittäin jo ihan ruokakaupassakin. hulvatonta.

    • Esitelmien tekeminen tietokoneella ei ole mitään oikeeta esitelmien tekoa 😉

      Meistä kaikista on tullut kännykän orjia, minusta ainakin 🙂

  2. Tässä oli kyllä hyviä poimintoja myös omasta lapsuudestani! Tuntuu tosiaan että moni asia oli paremmin tuolloin kun nyt.. Nyt eletään yltä kylläisyydessä, eikä edes se 300g karkkipussi saa tyydyttämään herkkuhimoja! 😀 Voi niitä ”kymmenellä pennillä tuota ja kymmenellä tuota” -aikoja! Ja toden totta sitä myös enemmän näki fyysisesti kavereita eikä vain laittanut whats uppiin viestejä.

    • Ennen oli kaikki paremmin, mutta toisaalta nykyään on kaikki paremmin… hämmentävää… 🙂

  3. Ihmettelen myös näin jälkikäteen erityisesti sitä, kuinka kauan jaksoinkaan pelata c-kaseteilla ja korvalappusteroilla. Olin monta vuotta ilman soitintakin kun pelotti niin 🙂 Mutta kyllä sitä ihminen oppii mitä vaan kunhan vaan päättää oppia.
    Markoista tai ”vanhoista hinnoista” muistan ihmeen vähän, mutta se luultavasti johtui siitä että mamma ja pappa betalar aina siihen asti kun muutin parikymppisenä kotoa, jolloin eurot olivat olleet jo pari vuotta olemassa.
    Tuo luminen mopo…. Nykyinen mieheni veti komeat lipat joskus teininä jäisessä liikenneympyrässä, mutta silloin oltiin onneksi vielä kuolemattomia, tai ainakin tuntui siltä 😀

    • On muuten aika jänniä laitteita nuo vanhat kasettiwalkmanit, ihan mieletön nostalgiatrippi kun sellasen käsiinsä vielä jostain saa 🙂

      Itekin vedin parit aika komeat pannut mopolla aikoinaan, tuloksena vaan mustelmia… 🙂

  4. Silloin kun minä olin nuori, aikuisia kunnioitettiin ihan eri tavalla. Kun kiipeiltiin paikoissa missä ei saanut olla ja aikuinen tuli huutamaan, juostiin tosi lujaa karkuun eikä haistateltu sille aikuiselle. Tosin, nykypäivänä tuo kiipeily on kai sallittua ja kulkee nimellä parkour.

    Silloin kun minä olin nuori, istuttiin viikonloppuna pusikossa juomassa pussikaljaa tai ajelemassa korttelia ympäri. Bensa oli sen verran edullista että illassa tuli korttelirallista helposti 150km. Missä lie nykynuoret, ainakaan kylillä niitä ei näy…

    Silloin kun minä olin nuori, ymmärrettiin että asioita ei saa just-nyt-heti. Mihinkään ei ollut kiire, asiat tapahtuivat omaa vauhtiaan. Tämän päivän teinityttäreni saa hermoromahduksen jos netistä tilattu vaate ei ole postissa viimeistään seuraavana päivänä.

    Oi niitä aikoja.
    Ps. Honda Monkey oli parempi mopo kuin PV-suitsa 😉

    • Oot muuten oikeassa, aikuisten kunnioitus on kadonnut jonnekin vuosien aikana… Mutta kyllähän nykyisinkin korttelirallia aina sillon tällön näkee, mutta vaan mopoautoilla 😀 Kaikkimulletänneheti on hyvin yleinen asenne nykyisin, myös aikusiten keskuudessa… 🙂

      Ja muuten PV oli se paras mopo…

    • Tämän vuosimallin ihmiset allekirjoittaa tod.näk kaikki edellä mainitut..minä myös 1980

  5. Silloin kun minä olin nuori, iloittiin hevostalleilla jopa lannan lapioimisesta. Ja eipä ole pahemmin pöpöt aikuisena iskeneet, kun jo pienestä pitäen sai kunnon vastustuskyvyn koko vartalolle:)

  6. Limskoja oli kyllä oikeasti enemmän kuin kaksi, ainakin kolme. Niissä oli sellaiset repäisykorkit. Joskus mentiin perheen kanssa linja-autoaseman baariin ja saatiin siskon kanssa puoliksi pullollinen (0,33 litraa, ei mitään valtavia muovipulloja!) limskaa puoliksi. Jaettiin se tarkasti. Tai sitten pillimehutetrat (sellaiset pyramidin muotoiset).
    Meille ostettiin pihapiirimme ensimmäiset videot ja kaikki naapurin lapset kokoontuivat meille katsomaan susi-piirrettyä. Aika revittelyä.
    Kouluikäisenä naapurissa oli ”videopeli”, pelin lataaminen kesti niin kauan, että mentiin aina pihalle leikkimään siksi aikaa kunnes loading-teksti oli häipynyt. Siinä meni kauan.

    • Mikä se kolmas limskamaku sitten oli? Greippi-jaffa? Ja tosiaan pullotkin oli pienempiä, 0,33 litraa ja isot pullot oli lasisia litran pulloja. Ja Jaffapullojen pohjalla oli aina sakkaa…

      Mä saatoin joskus laittaa C-64:n pelin aamulla latautumaan kun lähdin kouluun, se oli sitten pelivalmiina kun pääsi koulusta… jos ei ollu tiltannu… 🙂

    • Eikös Ananas-lightia ollut niissä repäisykorkkipulloissa? Ja jotain Aku ja Iines-limsoja myös, makuja en muista mut joku oli vihreetä.

      Facebookissa kiersi tässä taannoin kuva, jossa oli C-kasetti ja lyijykynä ja tekstinä jotain että tiedät olevasi vanha jos tiedät mitä yhteistä näillä on! Ha ha, mua 15 vuotta nuorempi sisko kysyi multa, että mitä yhteyttä niillä niinku on…oikee sukupolvien ero =D

      t. 70-luvun lapsi

    • Ai hitto, Aku-limsan muistan! Se oli harvinaista herkkua 🙂

      Nykypäivänä ei tarvi paljon nauhoja kelailla, kynällä tai ilman 🙂 Senkun ämpeekolmoset soimaan kännykästä 🙂

  7. Hei ja sitten kun tuli ensimmäisrt cd soittimet korvalappu mallia… ei passannut juosta ettei levu hypi 🙂
    Papan paperimarkka oli ihan arre, se taitaa olla tallessa vieläkin jossain. Eikä ollut Ikeaa oli vaan Anttila.
    Laskutkin maksettiin pankissa ja telkkarissa ei ollut kaukosäätimiä paitsi että lapsia juoksutettiin vaihtamaan kanavaa.

    • Hehe, joo ei saanu tärähtää yhtään 😀

      Mä muistan kun meillä alko ykkösen ja kkkosen lisäks näkyä kolmoskanava, se oli juhlaa 🙂

  8. Loistavaa luettavaa.
    Juuri niin kuin minun nuoruudessani tämän aiheen tarina.
    Nyky nuorilla on ne asiat tosiaan niin helpoksi tehty, mihin tämäkin maa on menossa kun nuorisoa kaupungilla katsoo.
    Kuolemahan niille tulisi jos tulisi globaali sähkökatkos minuutiksi, ei toimisi netti eikä kännykät tai telkkarit.
    Itse kun olin nuori, olin ulkona kavereiden kanssa, nykyään se hoidetaan sähköisesti, ei viitsi mennä ulos jos siellä nyt vaikka sataa vettä tai talvella on 10 astetta pakkasta.
    Oi niitä nuoruuden päiviä, ne oli hienoja aikoja.

    • Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää että itselläkin on hermo herkässä jos kännykkä/netti ei toimi… ihan yhtä riippuvainen taidan niistä ollakuin nuorempikin sukupolvi 🙂 Toisin oli ennen… 🙂

  9. Ihanaa nostalgiaa! Ihan haikea olo tulee ku miettii esimerkiksi niitä lankapuhelinaikoja ku ei tarvinu aina olla tavoitettavissa. Nykyään jos sulla on puhelin puoli tuntia jossain muualla ku taskussa ni sinne on tullu viestejä kaikkia mahdollisia reittejä pitkin ja sitte potee huonoa omatuntoa ku ei oo heti voinu vastata niihin. Ahistavaa tämä nykymaailma, voisko palata takas näihin hienoihin nuoruusaikoihin 😀

    • Aika entinen ei koskaan enää palaa, vai miten se laulu menee 🙂

  10. Hei mä oon kans nauhoitellut radiosta c-kasetille biisejä! Ja aina se juontaja tosiaan rupes puhumaan siihen päälle… höh. Kaverilla oli jossain vaiheessa city-puhelin ennen kuin sai kännykän, mutta aikamoinen halko sekin oli. Ihanan nostalginen postaus. Nosti hymyn huulille ja pienen haikeuden mieleen.

  11. Niin paras postaus! 😀 ai että! Tuli muuten mieleen yks asia mitä tuli harrastettua lankapuhelimien aikaan. Jos kotona oli 2 lankapuhelinta, salakuuntelin usein toisesta puhelimesta salaa muiden puhumia puheluita. Tekikö kukaan muu tätä?

  12. Minäkin olen vuosimallia 1980 ja nykyinen 34-vuotias.

    Niiin nostalgiaa tuo avaus. Mitä tulee limskoihin 80-luvulta, niin muistan keltaisen ja punaisen jaffan, Coca Colan, Pepsin, Smurffi ja Aku limpparit sekä 7upin. Oli niitä enemm’n kuin kaksi.

    Meidän rivitaloyhtiöön hankittiin Sky Channel kesällä 1985 ja se oli kuulema enimmäinen laatuaan koko Joensuussa, jossa tuolloin asuin. Sieltä tuli katseltua sellaisia piirrettyjä kuin MASK, Heman, G.I Joe, Inspector Gadget, Transformers jne. Myös se 60-luvun Batman sarja tuli sieltä silloin, ja se oli 5-vuotiaan perspektiiville aivan mielettömän pelottava.

    Päiväkodissa muut lapset eivät tienneet mitään noista jutuista, Muistan, kun meidän Finluxissa oli yhdeksän nappulaa ja AV-kanava. Taivaskanavat tuli päälle siitä 9-nappulasta. Nyt, kun katson noita piiretyjä youtubesta, niin aika nostalgiset fiilikset on. Videot meille hankittiin vasta 1989.

    Näin nyt ajatellen tuntuu siltä, että kaiki 80-luvun loppupuolella lapsuutensa ja leikki-ikänsä viettäneet saivat kasvaa oloissa, jolloin Suomi oli vaurain kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen. Hienoa aikaa.

    • Sä muistat liian hyvin 😀 Kauhee määrähän noita limskoja sillonkin oli…

      Mä muistan miten kateellinen olin niille joilla näky He-Manit ja Transformersit…

  13. Hah…ihan mahtava kirjoitus ja paljon tuli kersa-aikojen muistoja mieleen (vm-86) 🙂 Myönnän, nauroin osalle ääneen. Se musiikin äänittäminen oli kyllä niin huikeaa.. Lastenohjelmia ja elokuvia sai nauhoitettua itse VHS:lle, kunhan joku istui mainosvahtina ja pisti stopille niiden ajaksi 😀

    Esitelmät tehtiin meidän koulussa isoille kartonkiarkeille ja kuvatkin lisättiin ihan perinteisellä leikkaa saksilla-liimaa toimenpiteellä. Kaikki kirjoitettiin käsin ja siististä ulkoasusta sai lisäpisteitä 🙂

    Muistan, kun isäni sai ensimmäisen kännykän, se oli sellainen pienen puuhalon kokoinen jumalattomalla antennilla varustettu luuri 😀 Hyvin sillä soiteltiin kuitenkin naapureille ja mummoloihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta