Maailman paras sauna

On tietenkin oman kesämökin savusauna jossa on tullut saunottua joka kesä jo yli 30 vuoden ajan.

Itse saunarakennushan on rakennettu jo 1700-luvun alussa riiheksi, siirretty nykyiseen paikkaansa ja muokattu saunaksi 1960-luvulla. Oma ensimmäinen savusaunakokemukseni on vesipaljussa istuminen saunan lattialla alle vuoden ikäisenä ja siitä asti on joka kesä mökin savusaunaan päästävä.

20140729_094353

Mutta miten rakentuu Metallisydämen täydellinen saunakokemus?

No ensinnäkin savusaunaa ei lämmitetä ihan tuosta vaan hutaisten, vaan kunnon lämmitys vie noin kahdeksan tuntia aikaa, on siis syytä aloittaa saunan lämmittäminen heti aamulla. Ensimmäiseksi nostetaan saunasta istuimet ja selkänojat pois lämmittämisen ajaksi ja haetaan kottikärryllinen leppähalkoja joilla savusauna lämmitetään.

20140729_085307

Ensimmäinen sytytyspesällinen täytetään ilmavasti ja tuikataan tuli pesään. Jo savusaunan eteisessä on tuttu, ihana tuoksu jollaista ei ole missään muualla.

20140729_082213

20140729_082347

Kun sytytyspesällinen on lähtenyt hyvin palamaan, alkaa ensimmäiset savukiehkurat kohota saunaan kiuaskivien väleistä.

20140729_082520

On aika täyttää pesä kunnolla ja sulkea kipinäritilä. Tärkeää on muistaa täyttää pesä aina kun se on palanut tyhjäksi. Meillä on tapana polttaa sytytyspesällisen lisäksi kolme täyttä pesällistä puita jotta sauna lämpenee kunnolla, viimeinenkin karsta palaa kivistä pois ja löylyä riittää aamuun asti.

20140729_082618

Saunan lämmetessä on aikaa muihin puuhiin. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin vain nojailla grillikatokseen ja nauttia kauniista kesäpäivästä, mutta taisin nojata hiukan liian lujaa…

20140728_163528

No, eipä siinä sitten muuta kuin vasara ja sorkkarauta kouraan ja huhkimaan. Mukavasti siinä aika kului saunaa lämmittäessä ja hiki virtasi. Homma oli edennyt jo melkoisen pitkälle kun kolmas pesällinen oli palanut ja jäätiin odottelemaan hiilloksen hiipumista. Savusaunaan ei voi mennä saunomaan ennen kuin viimeinenkin hiillos saunan pesästä on hiipunut mustaksi eikä hiillosta löydy edes pesää kähjäämällä.

20140729_082644

20140729_145057

Homma sai siis jatkua edelleen. Siinä heilui kirves, vasara, sorkkarauta ja välillä moottorisahakin, mutta valmista tuli.

20140729_123521

Pohja uudelle grillikodalle alkoi valmistua ja edellinen grillikatos oli näppärästi muuttunut puusilpuksi.

Samalla saunan pesästä alkoi hiillos hiipua ja oli aika siirtyä ruuanlaittopuuhiin. KImpale porsaanlihaa kiedottiin kostutettuihin papereihin ja folioon ja laitettiin kypsymään saunan pesään, vähän niinkuin rosvopaistia…

20140729_160033

20140729_160039

20140729_160052

Vielä odoteltiin tunnin verran ja kun viimeinenkin hiilloksen hippunen mustui pesästä, voitiin nostaa istuimet ja selkänojat takaisin saunaan ja sauna oli valmis saunottavaksi.

Ai että sitä pehmeää ja kosteaa löylyä. Parempaa ei ole missään. Ja aina välillä pulahdus uimaan. Nautintoa parhaimmillaan. Siinä peseytyi grillikatoksen purku-urakan hiet pois ja rasittunut keho sai nauttia saunan pehmeästä lämmöstä.

Vielä kun parin tunnin saunomisen jälkeen kaivettiin kypsynyt ja mureutunut sianliha saunanpesästä ja päästiin nauttimaan mahtavista herkuista, oli olo aika lähellä euforiaa.

20140729_193330

20140729_194011

Melkein kävi niin ettei yöllä olisi jaksanut mennä uudelleen nauttimaan savusaunan löylyistä, melkein…

Karmarock 23

Noin 20 vuotta sitten tallustelin Porin kävelykadulla Pori Jazzien aikaan. Seisahduin kuuntelemaan mustiin pukeutunutta bändiä, joka soitti kadulla ihan erilaista musiikkia kuin olin koskaan kuulut. Jäin kuuntelemaan soittoa, jonka pauhaavat särökitarat, jymisevät rummut ja uhmakas laulu teki välittömästi vaikutuksen. Painoin bändin nimen mieleeni ja kotona selvittelin missä olisi mahdollista päästä heitä katsomaan uudelleen. Törmäsin tapahtumaan nimeltä Karmarock. Sinne oli päästävä. Ja sinne on edelleen päästävä joka vuosi. Niin bändi kuin heidän oma, itseään ja kavereitaan varten pystyyn laittamansa festari on kasvanut aivan uusiin mittasuhteisiin. Moni asia on muuttunut, mutta silti se sama fiilis on tallella. Karmarockiin mennään viihtymään ja tapaamaan tuttuja. Sekä kuuntelemaan sitä mustiin pukeutunutta bändiä joka soittaa erilaista musiikkia.

Niin tänäkin vuonna. Fiilis, jota kutsun Karmarock-fiilikseksi, valtaa mielen viimeistään festarialueelle saapuessa. Aurinko porottaa taivaalta kun levitetään viltti tuttuun paikkaan koivun alle. Ensimmäisen bändin soundcheck on menossa ja kaikilla mahtava, odottava fiilis.

Karmarock (1)

Kaivetaan festariohjelma esille ja tsekataan mikä bändi aloittaa festarit. Samalla naureskellaan ohjelmaan painettuja kuvauksia bändeistä. Ensimmäisenä esiintymisvuorossa on Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, jonka musiikin kuvataan festariohjelmassa olevan ”elektronis-psykedeelistä post-muniinpuhaltelu-sludge-jazz doom-punkia”.

Karmarock (3)

Ja juuri sellaistahan tuo musiikki on. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi repäisee Karmarockin käyntiin juuri sopivan oudolla musiikillaan. Fiilis paranee.

Seuraavana esiintymisvuorossa on Iisa, jonka kevyt hyvänmielen hengailumusiikki sopii erinomaisesti kauniiseen kesäpäivään ja viltillä lekotteluun hyvässä seurassa.

Karmarock (6)

Päivä jatkuu ja seuraavaksi vuoron saa Hebosagil, josta kukaan ei tiedä mitään etukäteen. Synkkä musiikki alkaa pauhata ja saa seurueemme siirtymään lähemmäs katsomaan millainen bändi saa aikaan tuon junnaavan raskaan haudankaivuumusiikin.

Karmarock (8)

Auringon paahdetta ei huomaa, raskas junttaus ja vielä raskaampi laulu junttaa harvat kuuntelijat paikoilleen. Pari rohkeinta uskaltaa hieman nyökyttää päätään musiikin tahtiin. Tästä on hyvänmielenmusa kaukana.

Täydellistä vastapainoa Hebosagilin raskaalle junttaukselle tarjoilee seuraavaksi kaljaamossa Raumalainen Njet. Lava, jos sitä lavaksi voi sanoa, on ahdas ja yleisöä vain kourallinen, mutta fiilis on loistava! Njet:llä on hauskaa esiintyessään ja yleisöllä katsellessaan ja kuunnellessaan.

Karmarock (9)

Nyt oli festarit saatu vauhtiin, ihmisiä alkoi olla paikalla ja kaikilla alkoi festarifiilis olla korkealla. Ja mikä siinä ollessa, ilma oli mahtava ja seuraavana vuorossa maailmanmainettakin niittänyt esiintyjä, My Firs Band.

Karmarock (10)

My First Bandin keikka oli mahtava, täynnä energiaa ja hyvää musaa. Yleisökin alkoi lämmetä ja bändin solistin mahtava meno alkoi tarttua. Tätä on festarifiilis!

Karmarock (11)

Vaikka My First Band vetikin kovan keikan, se oli vasta alkulämmittelyä seuraavaa esiintyjää varten. Nyt oli vuorossa sekä minun, että muiden vannoutuneiden Karmarock-kävijöiden hartaasti odottama hetki. Festariyleisö pakkautui päälavan eteen katsomaan kun Don Säilä asteli lavalle.

Karmarock (13)

Ihan niin kuin yleisö olisi odottanut jotain… Ja sitten se räjähti, Maj Karma teki sen, mitä siltä joka vuosi odotetaan, vei yleisön hurmokseen. Se sama, vuosia sitten vaikutuksen tehnyt pauhaava särökitara lähti soimaan, mukaan yhtyivät jymisevät rummut ja basso. Ja sama uhmakas laulu vei mukanaan.

Karmarock (14)

Karmarock (20)

Karmarock (15)

Karmarock (18)

Karmarock (17)

Karmarock (19)

Maj Karma veti takuuvarman loistavan keikan. Hittibiisi soi toisen perään ja yleisö eli mukana. Montaa biisiä jäin kaipaamaan, omat suosikit kun löytyvät ajalta ennen Salamaa, Ukkosta ja Sodankylää. Mutta tärkeintä oli se fiilis, fiilis jota ei tavoita missään muualla. Tämä kuuluu erottamattomana osana omaan kesääni.

Jo useamman vuoden ajan on huhuttu vuoden ainoan keikkansa Karmarockissa soittavan Maj Karman paluusta. Nyt tuo huhu sai vahvistusta Ylpön kertoessa paluulevyn olevan tulossa ensivuonna. Jos bändin esittämästä uudesta Tauno Peltonen -nimisestä biisistä voi jotain ennakoida, on luvassa melkoisen rankkaa tavaraa…

Maj Karman keikan jälkeen oli hetken aikaa toivuttava viltillä ja tankkailtava seuraavaa koitosta varten.

Karmarock (2)

Seuraavaa rytinää tarjoili pitkän linjan muusikkoja vilisevä Barren Earth. Barren Earth tarjoili hyvin Amorphis-vaikutteista musiikkia sävytettynä Färsaarelaisen solistin huutolaulusta puhtaaseen lauluun vaihtelevalla tulkinnalla. Erityisesti soolokitaristin soitantaa oli ilo seurata.

Karmarock (22)

Karmarock (24)

Karmarock (23)

Karmarock (27)

Barren Earthin jälkeen melkoisena vastakohtana oli kakkoslavalla vihaista brittipunkkia – akustisena. Ihan jännä yhdistelmä, mutta ei jaksanut kiinnostaa paria biisiä pidempään.

Karmarock (25)

Seuraavaa esiintyjää ei Karmarock-yleisö ollut odottanut ihan samalla tavalla kuin muita ”vakavasti otettavia” rockbändejä. Itseasiassa ennen keikkaa alueella jaettiin kortteja, joihin oli painettu karvalakkipäisen Karpon kuva ja teksti ”Karpolla on asiaa. Mitä vittua Anssi Kela tekee Karmarockissa?” Tämä osoitti hyvin vannoutuneen rock-yleisön asennetta poppari-Kelaa kohtaan. Hyvää ei myöskään luvannut Kelan alkuspiikki ”En tiedä onko tämä tanssimusaa, mutta tämä on Anssi-musaa”. Keikkansa myötä Anssi Kela kuitenkin osoitti osaavansa hoitaa homman kotiin myös haastavista lähtökohdista, yleisö lauloi sujuvasti mukana Anssin tutut biisit Millasta BMW:hen. Tiedä sitten oliko kyse Anssin sisällä piileskelevästä rokkarista vai yleisön syventyneestä humalatilasta…

Karmarock (28)

Harjavallan pimenevässä illassa veti vielä oman shownsa reggae-artisti Raappana, joka riimitteli yleisön heilumaan biittiensä tahtiin.

Karmarock (29)

Sellainen Karmarock tänä vuonna. Hellettä, hyvää musaa ja mahtavaa fiilistä riitti. Ja sateen ropinaakin päästiin kokemaan ainoastaan Raappanan hittibiisin myötä.

Vuoden päästä uudestaan, peace and love!

Karmarock (16)