Kilpaileminen kehonrakennuksessa

Syvällä sisälläni hautuu haave nousta jonakin päivänä kilpalavalle. Tuo haave on hyvin kaukainen ja saattaa olla etten koskaan tule sitä toteuttamaan, mutta haave kuitenkin.

Miksi se sitten on niin kaukainen? Puhutaanpa suoraan: kilpaillakseen (tai oikeastaan menestyäkseen) kehonrakennuksessa, pitää näyttää geenimanipuloidulta sonnilta, lihasmassaa pitää olla helevetisti. Olen treenannut tavoitteellisesti yli kymmenen vuotta ja olen silti edelleen laiha rimpula. Tuskinpa siis tulen saavuttamaan sonnin massoja jatkossakaan, ainakaan puhtain keinoin. Kehonrakennus on siis pois suljettu vaihtoehto.

dad1

Classic bodybuildingissa kilpailevia testataan doping-testein, joten siellä ei lavalla tuollaisia kehonrakennusmaisia lihasvuoria nähdä. Classicissa kisaaminen olisikin siitä syystä minulle se sopivampi lajivaihtoehto. Sopisin hyvin joukkoon, sillä valitettava totuus on että lavalla Classic-kisaaja näyttää lähinnä nälkää näkevältä oravalta.

1-CBB-junior-16-18v

Mutta haluanko sitten olla elämäni parhaassa kunnossa ja silti ohut riuku? Ehkä sovin paremmin nettibodariksi kuin kisaajaksi, ainakin lihasmassani puolesta…

Kisaamiseen tarvittava lihasmassa ei kuitenkaan ole ainoa haasteellinen tekijä kun aiotaan sinne kisalavalle nousta. Ennen kilpailemista on tärkeää paitsi huhkia salilla ja rakentaa kehostaan temppeli, myös opetella esittelemään sitä. Taidokkailla poseerauksilla pystyy paitsi tuomaan omia vahvuuksiaan esiin, myös peittämään omia heikkouksiaan. Poseeraaminen ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, sitä ei voi koskaan harjoitella liikaa ja tässä asiassa asiantuntijan apu voi olla kultaakin kalliimpaa. Kaikkein tärkeintä on opetella pakolliset poseeraukset niin että ne osaa vaikka unissaan…

lataus

Kun lihasmassaa on geenimanipuloidun sonnin verran ja poseeraukset on hallinnassa, päästään seuraavaan äärimmäisen tärkeään asiaan, kisakireyteen. Vaikka lihasmassaa olisi kuinka paljon, lihakset eivät erotu jos niiden päällä on läskiä. Ennen kisaamista pitää siis onnistua karsimaan kehosta ylimääräinen rasva pois. Kun katsoo kilpailijoita lavalla ja arvostelee heidän kireyttään, voi itse lähteä kokeilemaan kuinka helppoa on saada rasvaprosentti niin alas että lihassäikeet pystyy laskemaan pakaroistakin. Aina se ei vaan onnistu.

img-bodybuilding-contest-fail-forgot-to-cut-931

Oli kunto sitten millainen tahansa, jos lavalle noustaan, sinne noustaan ylpeänä, esittelemään omaa kovalla työllä rakennettua kehoa. Asenne pitää olla kohdallaan, pää pystyssä ja rinta sananmukaisesti rottingilla. Jos lavalle ei nousta itsevarmana ja ylpeänä, on sinne turha nousta ollenkaan. Jos olet epävarma itsestäsi, se näkyy kyllä katsomoonkin.

bodybuilder-hope

Kun lihasmassaa on riittävästi, poseeraukset sujuvat, keho on kireä kuin viulun kieli ja asenne kohdallaan, luulisi kaiken olevan kunnossa. Niin ei kuitenkaan ole, vielä on saatava ihoon tasainen, tumma väri. Oikeanlainen riittävän tumma väri tuo lihaksia paremmin esiin ja näyttää hyvältä. Ihan äärimmäisyyksiin ei kuitenkaan tässäkään asiassa kannata mennä.

fitting-in-fail-body-building

Kilpaileminen keholajeissa vaatii siis paljon muutakin kuin raudan kolistelua ja riisin ja kanan syömistä päivästä toiseen. Kilpaileminen vaatii tarkkaa valmistautumista ja monien asioiden huomioon otamista.

Mutta vaikka tiedän kaikki edellä mainitut haasteet, en suostu hautaamaan haavettani kilpailemisesta, ehkä vielä jonakin päivänä kiipeää Metallisydänkin kilpalavalle ja saadaan nettiin yksi uusi Epic fail -kuva lisää…

Metallisydän

8 vastausta artikkeliin “Kilpaileminen kehonrakennuksessa”

  1. Ehrottomasti kisakokemusta hakemaan CBB lavoilta ja siitä se nälkä kuitenki kasvaa syödessä! (;

    • Nooo… kattellaan uskaltaako sitä joskus lähteä kokeilemaan 🙂

    • Ei se kyllä olis. Samaa laihojen poikien touhua mutta vaan shortsit jalassa…

Vastaa käyttäjälle Sanna Latvala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta