Miksi treenaan?

Tuossa kun tuli viime viikolla pohdiskeltua tätä nykyistä fitness-innostusta ja suunnatonta intoa lähteä heti kisaamaan, on nyt ehkä aika hieman pohtia omia syitäni treenaamiseen.

Ensimmäistä kertaa olen astellut kuntosalin hämärään noin 15-vuotiaana pitkätukkaisena pojankoltiaisena ja siitä lähtien on salilla tullut viihdyttyä usein enemmän kuin vähemmän. Alkuun treenaaminen nyt oli mitä oli, mutta viimeisen kymmenisen vuotta olen treenannut enemmän tosissaan. Kisaaminen on kyllä välillä pyörähtänyt mielessä, mutta koskaan en ole tarkempia kisasuunnitelmia tehnyt.

Miksi siis jaksan puurtaa salilla vuodesta toiseen, syödä kurinalaisesti ruokavalioita noudattaen ja käyttää siihen helvetisti aikaa ja energiaa sekä myös rahaa? Niin miksi, varsinkin jos en ehkä koskaan aio kilpailla?

Vastaus on yksikertaisuudessaan se, että nautin tästä hommasta. Nautin treenaamisesta, kaikkeni peliin laittamisesta, itseni ylittämisestä kerta toisensa jälkeen. Nautin siitä tunteesta jonka kova ja onnistunut treeni tuo mukanaan.

20140124_103706

20140124_103718

20140124_103727

Nautin kun huomaan saavani kehoni muuttumaan haluamaani suuntaan, vaikkakin hitaasti. Nautin puhtaan ja terveellisen ruokavalion tuomasta hyvästä ja energisestä olosta.

Omissa treeneissäni ei ole maksimiraudoilla ollut merkitystä moneen vuoteen, vaan olen keskittynyt puhtaisiin suoritustekniikoihin ja kohdistamaan liikkeen rasituksen haluamaani lihakseen. Vaikka en koskaan kovin vahva ole ollut, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan, on silti välillä hieno kokeilla niitä maksimirautojakin ja huomata ettei voimatasot ole kuitenkaan ihan olemattomat.

Vastoin useiden ihmisten käsitystä, vaikka treenaan paljon ja elän suhteellisen kurinalaisesti, en kärsi siitä. En koe joutuvani luopumaan elämäntapani vuoksi mistään, vaan koen saavani siltä paljon. Treenaan koska nautin siitä. Ja saa nähdä, voihan se olla että joskus vielä sinne kisalavallekin kiipeän…

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Miksi treenaan?”

  1. Sepä se. Kurinalaisuus, rahanmeno, tiukat aikataulut ovat varmasti epämieluisia tekijöitä silloin, kun tekeminen ei ole mielekästä. Monet sitä kauhistelevat, mutta se on täysin vapaaehtoista ja tuskin kukaan ajaa itseään siihen tilanteeseen vastoin omaa tahtoaan. Kyllä sen vaan pitää olla elämäntapa, jotta jaksaa! Ja mieluisa sellainen. Jos puhdas ja säännöllinen ruoka sekä treenaaminen tökkisi ja enemmän kiinnostaisi löhöily sohvalla karkkia naamaan kiskoen, olisi varmaan se elämäntapa sitten ihan toinen.
    Mitä mainioimpia treenejä!

    • Niinpä. Jokainen tekee itse omat valintansa ja elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee. Ja toivottavasti nauttii elämästään. Itse ainakin nautin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta