Fitness-innostus – Hyvä vai paha?

Tuntuu että koko Suomi on mennyt parin viimevuoden aikana ihan sekaisin Fitnessistä. Ennen niin marginaaliset keholajit ovat nousseet kaiken kansan tietoisuuteen, joka viikko uutisoidaan uudesta tositv-tähdestä joka aikoo fitness-kisoihin tai elämäntapamuutoksen tehneestä kotiäidistä joka pudotettuaan painoa 30 kiloa päättää jatkaa dieettiä suoraan kilpalavalle.  Jutta Gustafberg piiskaa ihmisiä laihduttamaan telkkarissa ja joka toinen on kokeillut jotain gofatgo-superdieettiä. Bikinifitness on lyönyt läpi ja nyt kaikki entiset bodypumppaajat aikovat kilpailla bikinissä. Kaikki tahtovat olla fitness-tähtiä.

Maikku Hiljanen

(oikea fitness-tähti Maikku Hiljanen, kuva Tapani Moisala)

Onko tämä sitten hyvä vai huono juttu? Pohditaanpas asiaa hieman…

Jos tämä tarkoittaa sitä, että yhä useammat innostuvat kuntoilusta, terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta, on se ehdottomasti hyvä juttu. Asian pitää kuitenkin lähteä terveeltä pohjalta.Suurin ongelma on mielestäni se, että ihmiset eivät innostu treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, vaan kilpailemisesta. Ei treenata sen vuoksi että se tuntuu hyvältä tai syödä terveellisesti koska se on terveellistä, vaan ensimmäiseksi mielessä siintää kilpalava ja kisadieetti, mitä pikemmin sen pääsee aloittamaan sen parempi.

Jo valmiiksi hyvin ulkonäkökeskeisestä nuorten maailmasta on uhkaavasti muodostumassa fitness-prinsessojen valtakunta. Jos et ole suuntaamassa fitness-lavalle, ota rintaimplantteja ja treenaa peppua salilla personal trainerin johdolla vähintään kolmesti viikossa, olet auttamattomasti pudonnut kelkasta.

D3X_5854

(oikeat fitness-tähdet Minna Pajulahti ja Maikku Hiljanen. Kuva Mike Siren)

Mielestäni huolestuttavaa tässä fitness-buumissa on juuri se, että syöksytään asioihin suin päin, niistä selvää ottamatta. Harva osaa itse muodostaa terveellisen ja monipuolisen dieettiruokavalion. Silloin juuri syöksytään mukaan johonkin gofatgouhun jossa aletaan noudattaa samaa ruokavaliota kuin ne kymmenet tuhannet muutkin, se on varmasti juuri SINULLE sopiva ruokavalio… tai lähdetään kisadieetille ymmärtämättä mitä se oikeastaan tarkoittaa, vedetään omatoimisesti rasvat pois lopettamalla syöminen ja ihmetellään kun saadaan aikaan jotain aineenvaihdunnan häiriöitä tai muuta mukavaa. Ja entäs se treenaaminen sitten? Siihen poimitaan netistä jokin treeniohjelma ymmärtämättä edes kaikkien liikkeiden nimiä saati sitten hallitsematta suoritustekniikoita.

Tuntuu siltä että jokainen joka on joskus bodypumpissa käynyt, luulee olevansa valmis lähtemään suoraan fitness-kisoihin ja näyttävänsä Anna Virmajoelta… 

Anna Virmajoki

Varjopuolien lisäksi Fitness-innostus on tuonut mukanaan paljon hyvääkin. Kuntosalien kävijämäärät ovat kasvaneet ja Jutta on varmasti tuonut superdieetteineen motivaatiota monen ylipainoisen painonpudottamiseen. Terveellinen ruokavalio on raivannut hieman lisää alaa roskaruokakulttuurilta, maitorahkan myyntikäyrät ovat räjähtäneet kattojen läpi ja ihmiset haluavat näyttää urheilullisilta.

Lopulta päädyn siis pohdinnoissani siihen, että fitness-innostus on hyvä juttu kunhan sitä lähestytään oikealla tavalla, otetaan asioista selvää eikä ryntäillä suinpäin. Ei kaikkien tarvitse nousta kilpalavalle, ei ainakaan heti. Kyllä niitä kilpailuja järjestetään vielä parin vuoden päästäkin.

Metallisydän

17 vastausta artikkeliin “Fitness-innostus – Hyvä vai paha?”

  1. Olisiko mahdollista että sun kihlattu kertoisi vähän omaa tarinaansa treeneistä ym….vai löytyykö omaa blogia?

    • Sarilla ei ole omaa blogia 🙂 Katsotaan jos joskus saisin Sarin kirjoittelemaan omaa juttua 🙂

  2. hyvin kirjoitettu innostuksessa on omat plussa ja miinuksensa. Kieltäydyin vähän aikaa sitten tekemästä ohjelmaa ilman ohjauksia eräälle asiakkaalle. Kieltäytymisen syy oli se, kun keskustelimme asiasta, naamatusten, asiakas ei tiennyt esim. mikä oli ylätaljaliike selälle. Hukkaan menee asikkaan rahat jos laitan vain postilla ohjelman, jota hän ei edes osaa tehdä. Kustannus syistä hän ei olisi voinut ottaa ohjauksia. Toki olisin voinut laittaa linkkejä netistä, kuinka liikkeet suoritetaan, mutta entäs sitten jos jokin liiike tuntuu pahalla, sattuu tai ei saa tuntumaa oikeaan lihakseen. Sitä on vaikea sähköpostilla neuvoa.

    • Kyllä, tärkeää treeniohjelmaa laatiessa olisi aina myös varmistaa että liikkeet osatan tehdä oikein. Samalla voi opastaa suoritustekniikan lisäksi sen, mitä tarkoittaa sarjan loppuun asti tekeminen. Liian moni lopettaa sarjan mukavuusalueelta poistuttaessa ja näin kehitys jää heikoksi.

      Henkilökohtainen ohjaaminen on aina henkilökohtaista ohjaamista, sille ei mitkään youtube-videot vedä vertoja. (olettaen että ohjaaja tietää mitä tekee 🙂 )

  3. Mää niin komppaan sua!! Ja vielä yks pointti; siitä on tullut pikkuisen suorittamista tosta treenaamisesta… ”Montako kertaa viikossa ehdin lenkille ja salille” ”Kuinka paljon pystyn lisäämään painoja tankoon” ”Miten pääsisin nopeammin ja nopeammin parempaan kuntoon” jnejnejne… Kun treeni on vain suorittamista ja suorituksesta toiseen ryntäämistä ja tavoitteiden kovaa asettamista, niin entäs se matka..?? Nauttiiko siinä sit oikeasti enää siitä treenistä? Mä voin kertoa omasta kokemuksesta, että ei… Ja monen muun samaa kitumista seuranneena. Sano mun sanoneen, parissa vuodessa jyvät on karsiutuneet akanoista. Ei kukaan jaksa suorittaa loppu elämäänsä palamatta loppuun.
    UGH! 😀

    • Oikeassa olet. Itselleni tärkeintä treenaamisessa on se että siitä nautin 🙂

  4. Tässä oli kyllä pointtinsa. Itse pidän kuitenkin hyvänä asiana, että ihmiset ovat kiinnostuneet fitness lajeista ja elämäntavasta. Minusta on hieno ajatella, että nuorisollakin pysyisi kädessä shakeri siiderin sijasta 🙂 Eikä kait kisalavoillekaan ihan suinpäin syöksytä, kyllä ne jotka sinne lopulta kapuavat, ovat varmasti tehneet töitä sen eteen. Ne jotka tohkeissaan aloittavat, huomaavat varmasti ennemmin tai myöhemmin, riittääkö se motivaatio sinne asti. Fitness voi olla elämäntapa ilman kisasuunnitelmiakin, se on totta ja hyvä asia.

    On tietysti tärkeää ja oleellista, että tietää mitä tekee. Toisaalta, myös toisenlaisella elämäntyylillä voi tehdä itselleen paljon hallaa. Pidän sitä suurempana uhkana tai vaarana kuin sitä, että joku itseoppineena toteuttaa terveellistä elämäntapaansa. Ei kaikilla tarvitse olla personal trainereita tai valmentajia, että voi treenata ja syödä hyvin 🙂 Ja kyllähän näistä personal trainereista ja valmentajistakin löytyy niitä niin kutsuttuja kirjekurssilaisia. Jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja terveellä järjellä pääsee jo pitkälle.

    Itsekin pidän hieman kyseenalaisina näitä ”massadieettejä” kuten go fat go, joita voi kuka tahansa toteuttaa, ikään, kokoon tai muihin lähtökohtiin katsomatta. Mutta hienoa on kuitenkin se, että saadaan ihmiset kiinnostumaan hyvinvoinnista.

    • Totta, erittäin hienoa on että ihmiset kiinnostuvat terveellisistä elintavoista ja itsestään huolehtimisesta. Itse pidän kuitenkin pienimuotoisena ongelmana sitä, että sinne kisalavalle lähdetään tavoittelemaan heti ensimmäisenä. Näen uhkakuvana että sitten kun todellisuus iskee vasten kasvoja ja tajutaan ettei sinne kisalavalle ihan tuosta vaan kiivetäkään, myös kiinnostus koko touhua kohtaan lopahtaa. Itse näkisin tärkeämmäksi harrastaa fitnessiä ihan muista lähtökohdista, mielestäni homman pitäisi lähteä juurikin siitä omasta itsestä huolehtimisesta ja lajista nauttimisesta 🙂

      Olet kuitenkin täysin oikeassa siinä, että jokainen joka tarttuu shakeriin siiderin sijasta tai löytää liikunnan parista mielekästä tekemistä ostarilal notkumisen sijaan on oikealla tiellä 🙂

  5. Varjopuolena vois myös sanoa, että koko lajin ”uskottavuus” kärsii siitä, että joka toinen peruspulliainen tähtää nykyään bikinifitnessprinsessaksi… Tuntuu vähän siltä, että mimmit on saanu jonkun suuren älynväläyksen että kun en nyt ihan oo tarpeeks hyvännäkönen malliks tai missiks mut oon kuitenki ihan hoikka ni aletaan treenaamaan ja dietataan sit ni pääsen iltalehteen pyllistelemään ja saan jonkun ihanan jääkiekkoilijapoikaystävän. Nykyään hädintuskin kehtaan sanoa treenaavani kun en halua leimautua tälläseksi 😛

    • Tätä juuri hiukan tarkoitin tuolla tekstini alkuosalla. Enää ei käydä salilla tai jumpassa, vaan harrastetaan bikinifitness:tä heti ekasta salikäynnistä tai bodypumpista alkaen…

  6. Hieno postaus! Eniten häiritsee se, että kun nyt treenaus ja kisat on ”muodissa” niin vanhat kisaajat ajattelee, että se on itseltä pois? Vaan ne jotka alottivat tän touhun 10 vuotta sitten saavat treenata, osaavat nämä asiat ja ovat sun sanojen mukaan ”oikeat fitness-tähdet”. Tottakai ymmärrän sen, että asiassa on kääntöpuoli…kaikki eivät osaa/malta treenata ja syödä oikein, kun haluavat äkkiä nyt kyykätyn pepun ja vatsalihakset, mutta onko se teiltä vanhoilta kisaajilta pois? Antakaa aloittelijoiden tehdä virheensä, eiköhän ne kuitenkin luovuta tai ainakin opi kantapään kautta ettei ole oikotietä onneen.

    Itse ainakin ajattelen asiasta positiivisesti. Nuoret kiinnostuvat urheilusta ja terveellisistä elämäntavoista ja monet alan konkarit tekevät alasta ammatin alkamalla personal traineriksi, kilpavalmentajaksi tms… Antaa nyt ihmisteen hehkuttaa kun on buumi päällä, eiköhän kohta taas keksitä jotain uutta ja kukaan ei muista enää fitnesstä. Alalle jää vaan ne, jotka oikeasti lajia rakastavat 🙂

    • Mun teksteistä löytyy, tai ainakin pitäisi löytyä aina myös se pilke sieltä silmäkulmasta 🙂 ”oikea fitness-tähti” on aikalailla hankala määritellä. Itse koen jokaisen lajissa menestyvän ansaitsevan menestyksensä, koska tiedän, että menestymisen eteen on tehtävä kovasti töitä. Moni ei pärjäisi kisoissa vaikka treenitaustaa olisikin se 10 vuotta takana. Siihen vaikuttaa suuresti niin kehon malli, lahjakkuus lajiin kuin myös se työmäärä jonka on valmis tekemään. Itse olisin hiukan näkevinäni tässä fitness-buumissa sitä samaa kuin nyky-yhteiskunnassa muutenkin, ”kaikki mulle tänne heti”. Ei se väärin ole, näissä lajeissa se vaan onnistuu aniharvalta.

      Itse en ole sen kummemmin ”oikea fitness-tähti” kuin ”vanha kisaajakaan”. Vaikka olen treenannut lähes koko ikäni, en ole koskaan kisannut yhdessäkään keholajissa. Silti auon täällä päätäni niille jotka kisoihin tähtäävät, aika nuijaa vai mitä? 😉

    • Hahah ei ole nuijaa olleenkaa 😉 Välillä vähän itseäkin naurattaa tää touhu nykyään… olen koko ikäni jotain urheilua harrastanut ja viimeset vuodet panostanut kuntosaliin, sitten kuulee näiltä pari kuukautta salilla käyneiltä etten mä mikään ”fitnesstyyppi” oo, kun en kisaa… tai en voi jossain kuntosali liikkeessä auttaa/neuvoa koska en ole PT. Mutta tosiaan jokainen voi itse määritellä mikä on se ”oikea fitness-tähti” ja mun puolesta jokainen saa onneaan kokeilla tässä lajissa, kyllä ne jyvät akanoista ajan myötä erottuu! Ja pidetään se pilke sielä silmäkulmassa 😀

  7. Itse olen naureskellut ihmisten älyttömälle innostukselle lähteä fitnesskisoihin mahdollisimman pian treeniuran aloittamisen jälkeen, ja kirjoitinkin tästä asiasta taannoin omaan blogiini. Ikään kuin kisalavoille astuminen olisi jonkinlainen automaatio heti, kun kuntosaliura polkaistaan käyntiin 😀

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että jos kilpaileminen etenee terveyden ehdoilla ja ensimmäisenä on mielessä terveenä pysyminen, ollaan oikealla tiellä. Useimmat eivät kuitenkaan esimerkiksi tiedä, mitä kova dieettaaminen vaatii, etenkin henkisesti. Jossain vaiheessa diettiä tai kisojen jälkeen tuleekin sitten uupelo, ja tilanne räjähtää käsiin..

    • Ihan totta. Jotenkin sitä kuvitellaan että se kisadieetti on vaan sitä että pari kuukautta syödään vähän vähemmän ja käydään välillä lenkillä. Totuus on hiukan toinen… 😀

  8. No niin asiantuntijat…kertokaas minkähän laista se diettaaminen oikein… on. Tankkaamisesta jotain tiedänkin
    onko se raadollisuudessaan sitä mistä jutellaan..KONGREETTISESTI…jos puhuttas suomen kielellä suomen niemellä…..

    • Tiedä siitä asiantuntijuudesta, mutta koitan vastata jotain 🙂

      Dieettaaminen riippuu hyvin paljon lähtökohdista ja tavoitteesta. Sen ei tarvitse olla kidutusta, päinvastoin, useimmilla ”normaaleista” lähtökohdista dieetille lähtevillä ei ole aluksi lainkaan nälkä. Kun ruokavalio koostetaan puhtaista raaka-aineista ja painoa pudotetaan sopivan hidasta vauhtia, syötävää on niin reilusti että nälkä ei vaivaa. Toki siinäkin kun mennään eteenpäin, saattaa nälkä alkaa hiipimään kun kalorimäärää on vähennettävä.

      Sitten taas kisadieetti ei ole mikään helppo nakki, vaan silloin ainakin loppuvaiheessa on varmasti nälkä. Ei senkään mikään kärsimysnäytelmä tarvitse olla, mutta kyllä hieman masokisti täytyy olla jos siitä väittää nauttivansa.

      Faktahan on se, että dieetillä ravintoa pitää saada vähemmän kuin kuluttaa. Se, kuinka paljon tuo määrä on, on täysin yksilöllistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta