Jonos eka, jonos vika

Joulu lähenee ja kohta jo päästään repimään paketteja auki kulkusten kilistessa taustalla ja maistelemaan maksalaatikoita ja mussuttamaan kinkkua. Sitä ennen on kuitenkin suoritettava muutamia valmistelevia askareita. Olen jo kertonut teille jouluvaloista ja laatikoista sekä joulukorttiaskarteluista. Nyt on aika sukeltaa joululahjaostosten ihmeelliseen maailmaan…

joululahjat_1920x1080

Vaikka itselleni tilasin joululahjat netin kautta (TÄÄLLÄ), ei niin voi tehdä kaikkien lahjojen osalta. Sitä paitsi, mistä muualta sen todellisen joulumielen löytäisi kuin keskeltä kaupunkia, muiden iloisten joululahjoja shoppailevien ihmisten seasta?

Niinpä päätimme mekin lähteä tuota joulumieltä kaupungilta metsästämään. Sinne ei kuitenkaan syöskytty ihan suinpäin, vaan suunniteltiin hiukan ensin. Tarvittavia lahjoja oli suunniteltu jo hyvissä ajoin etukäteen ja nyt lahjalista laadittiin kotona ensin paperille jotta ei tarvitsisi kaupungilla tuskastua lahjoja pohtiessa.

joululahjalista

Aikaa joululahjashoppailulle varattiin myös tarpeeksi, kaupungille ei lähdetty pariksi tunniksi, vaan koko päivä oli varattu vain ja ainoastaan joululahjaostoksille. Vaatetus suunniteltiin tarkasti niin, että kauppoja kierrellessä ei tule hiki, mutta myös ulkosiirtymät on helppo suorittaa palelematta. Myös parkkirahaa varattiin mukaan riittävästi.

uusia+euroja+saksa_

Homma sujuikin hienosti, lahjalistasta sai vedellä lahjoja yli hyvää tahtia ja mieli oli iloinen. Pieni ruuhka ei juurikaan haitannut, edes muutama isku kanssashoppailijoiden kyynerpäistä kylkiluihin ei saanut hymyä laantumaan kaupasta toiseen tanssahdellessa. Kivoja juttuja löytyi ja visa vinkui.

Välillä käytiin syömässä ja kahvilla ja taas jatkettiin. Kun päivä oli ohi, oli auton peräluukku täynnä lahjakasseja ja suunnattiin kotiin niitä paketoimaan iloisesti hyräillen ”tip tap tip tap tipe tipe tip tap…”

cccccccc

Kaikilla joululahjaostokset eivät sujuneet yhtä kivuttomasti. Säälien seurasin yhtäkin onnetonta ukkoa Sokoksen hajuvesiosastolla. Setämies jonotti hartaasti kelloaan vilkuillen. Varmaankin parkkimittarissa alkoi aika käydä vähiin… Sinnikkäästi isäntä kuitenkin jaksoi jonottaa vaikka karvalakin alta hiki jo virtasi. Kun viimein ukko pääsi kassalle asti, kuului kysymys, ”oliko sitä vuoronumeroa?”, sedällä repesi. Hän riuhtaisi karvalakin päästään ja alkoi karjua: ”Mitä helvetin vuoronumeroa?! Mä olen tässä saatana jonottanut vaikka kuinka kauan, enkö mä perkele saa nyt maksaa tätä helvetin hajuvettä?!?” Kun nuori kassatyttö kertoi jonotusnumerokäytännöstä ujolla piipittävällä äänellä, jatkoi setämies vaahtoamistaan ja purki kaiken turhautumisensa jouluun, jouluruuhkiin, joululauluihin ja omaan surkeaan elämäänsä tuolle viattomalle kassatytölle. Vaahtoaminen jatkui myös paikalle tulleelle vartijalle kunnes joulustressistä ja varmaankin myös nälästä heikko setämies saateltiin ulos karvalakkinsa kanssa hajuvesipurnukan jäädessä orpona kassalle. Me muut katsoimme toisiimme päitämme pyöritellen ja vuoronumeroitamme puristaen. Olisi kannattanut setämiehenkin hiukan valmistautua näihin joululahjaostoksiin…

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta