Metallisydän kilpalavalla?

Minulta kysytään yllättävän usein koska minut nähdään kilpalavalla. Vastaan siihen aina että siiten kun koen olevani siihen valmis. Avataanpa tätä vastausta tässä hieman.

Olen treenannut vuosikausia. En edes muista aikaa jolloin kuntosalitreeni ei olisi muodostanut suurta osaa elämästäni. Kehittynyt olen matkan varrella vaihtelevasti, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että olen tässä hommassa täysin itseoppinut. Minulla ei ole koskaan ollut valmentajaa, vaan olen opetellut kaiken itse. Näinollen välillä on tulut kiivettyä perse edellä puuhun ja asiantuntevalla ohjauksella olisin varmasti välttänyt muutamia vastoinkäymisiä. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut tuntemaan oman kehoni ja sen toiminnan melkoisen hyvin.

Olen kokeillut erilaisia dieettejä ja ollut jossakin vaiheessa melkoisenkin kireässä kunnossa. Nytkin otin kesäloman aikana nopean kiristelyjakson ja sen jälkeen tankkauksen ja olin kyllä kohtalaisen tyytyväinen loputulokseen. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin olla niin tyytyväinen omaan kuntoon, että nousisin esittelemään sitä kilpalavalle.

WP_001271

Silloin jos/kun joskus kiipeän sinne kilpalavalle, haluan olla elämäni kunnossa, ylpeä kunnostani. En halua nousta sinne häpeämään, katsella jälkikäteen kuvia ajatellen että ei helvetti, tuollainen riukuko oikeasti olen. Sillä on iso ero miltä näyttää treenin jälkeen pukuhuoneen peilistä 10% rasvoissa ja miltä näyttää revityn kireänä lavan ankarissa valoissa.

Puhtailla keinoilla, ilman dopingia, lihasmassan rakentaminen on hidasta ja omaa silmää miellyttävän kunnon saavuttamiseen saattaa mennä vuosia. Mutta eipä mulla ole mihinkään kiire 🙂

Metallisydän

5 vastausta artikkeliin “Metallisydän kilpalavalla?”

  1. Sun kirjoitustyyli on tosi hyvä ja saat asiat kuulostamaan mielenkiintosilta:) Oon koukussa tähän blogiin, vaikka kaikki aiheet ei niin kiinnostakkaan:D! Sun huumori uppoo muhun ja teksteistä välittyy fiksu ja elämäniloinen meininki. Hieno blogi! 🙂

  2. Harvoin tulee kommentoitua, vaikka pitkään olen blogiasi lukenut.
    Täytyy hattua nostaa tuosta itse-oppineisuudesta. Ihan ”paras” muotivirtaus on tällä hetkellä tämä aloitan-treenaamaan-treenaan-vuoden-kouluttaudun-personal-traineriksi-ohjaan-muita.
    En vaan osta sitä. Ei mahda mitään :(. Ihan varmasti vuodessa tai kahdessa voi hommata uskomattoman teoriatiedon, mutta jos omaa treenitaustaa on vuosi-kaksi, niin mitä sitten käytännössä tietää?

    • Olen kyllä melko pitkälti samaa mieltä. Pelkällä teoriatiedolla ei pitkälle pötkitä, kyllä ne hommat pitää tietää ihan käytännön tasollakin.

    • ” Ihan ”paras” muotivirtaus on tällä hetkellä tämä aloitan-treenaamaan-treenaan-vuoden-kouluttaudun-personal-traineriksi-ohjaan-muita.”

      Niinpä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta