Treeniä saatana!

Olin tässä eräänä päivänä lähdössä treenaamaan. Tapani mukaan uhosin kotona meneväni tekemään ihan saatanan kovan jalkatreenin. Pakkailin treenikassin ja lähdin salille.

Siellä olin juuri päässyt tavanomaisen jalkatreenin vauhtiin kun yhtäkkiä aivan yllättäen tuo rakas avopuolisoni seisoi vieressäni kamera kädessä ”Noniin, nyt katotaan miten niitä jalkoja treenataan ihan saatanan kovaa!” Täytyy myöntää että hieman yllätyin ja ehkä jopa pelästyin, mutta enpä osannut arvatakaan mitä oli luvassa…

Kesken ollut mukava treenini alkoi siis kokonaan alusta. ”Nyt heität tuon Fit-lehden helvettiin! Ja nuo hilavitkuttimet jätetään sinne treenin lopulle, saat tehdä niitä sitten jos vielä potkua riittää. Jalkatreeni aloitetaan kyykyllä!”

Ensimmäiset sarjat oli vielä ihan mukavia, kiva pikku polte alkoi tuntua reisissä. Ajattelin ettei tässä mitään, kyllä näistä selvitään. No, sitten minulle selvisi että tässähän vielä lämmitellään… Pari kiekkoa lisää ja todelliset sarjat alkoivat. Ja joka kerta kun ajattelin sarjan olevan lopussa tuli armoton käsky: ”Ja vielä kaksi toistoa! Jaksaa Jaksaa!” No kun ei vittu jaksa, helppo se on sieltä kameran takaa huudella!

Ja ei kun lisää kiekkoja ja uutta sarjaa…

 

Kun kyykystä oli selvitty, oli jalat jo ihan hyytelöä. Hyvä että pystyssä pysyin… Ja siinä se rakkaani jo latoi kiekkoja prässiin. ”Kai sä noilla jaksat… Noniin, jatketaan!”

Jalkaprässiä yhdellä jalalla. Yhdellä jalalla tekemisessä on se ihana puoli, että kun sarjan saa tehtyä, onkin vielä toinen jalka tekemättä.

Tai niin sitä luulisi… Tällä kertaa jatkettiinkin taas uudelleen toisella jalalla, ja taas toisella… niin kauan että tajunta alkoi hämärtyä. ”Ne on pitkiä sarjoja, siinä ehtii toinen jalka hyvin levätä sinä aikana kun toinen työskentelee!”

Seuraavaksi raahauduttiin tekemään Hack-kyykkyä. Se tehtiin jalkaterät V-asennossa, jolloin liike kohdistuu paremmin reiden ulkosyrjään. Eikä tässäkään tietenkään mitään suoria sarjoja, vaan luonnollisesti pudotussarjoja… On se ihana tunne kun reidet hapoilla yrität puskea itsesi ylös ja vierestä kuuluu ”Yritä edes! Vielä pari toistoa ja sitten pudotetaan!” Siinä sitä tosiaan tuntee kuoleman läheisyyden…

Täytyy sanoa, muutaman pudotussarjan jälkeen ei enää jalat kantaneet. Lattialla oli pakko ottaa lepoa ennen kuin pääsi ylös, sen verran loppuun oli reidet hakattu. ”No tulihan siitä jotain… Nyt voit sitten mennä tekemään niitä hilavitkuttimias jos haluut. Mutta lehteä et kätees ota!”

Eihän sitä millään olisi enää jaksanut, mutta perkele, päätin näyttää että periksi ei anneta. Horjuvin jaloin raahauduin rakkaan loitontajakoneen luo ja hampaat irvessä tein vielä muutaman sarjan, ihan vaan vittumaisuuttani 🙂

 
Nää on just niitä parhaita treenejä.
Metallisydän

6 vastausta artikkeliin “Treeniä saatana!”

  1. Siis iha LOISTAVVAA Jari, kylläpä sain makiat naurut! 😀 Hyvä, syvä tuo kyykky-video, hienoa!! Tsemppistä Mies!!

  2. Voisitko kertoa mitä eroa on syvään tehdyllä taka- ja etukyykyllä? Ja haittaako, jollei tee lainkaan takakyykkyä, mutta senkin edestä etukyykkyjä? 🙂

    • Etukyykky kohdistuu enemmän etureiteen. Olisihan se hyvä lihastasapainon takia tehdä myös takakyykkyä. Toki korvaavia liikkeitä löytyy sillekin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta