Naturaalina treenaaminen ja kehittyminen

Minulta tullaan aika-ajoin kysymään, mitä doping-aineita käytän. Kysyjän ilme on aina yhtä epäuskoinen kun kerron etten mitään, enkä ole koskaan käyttänytkään. En oikein tiedä, miten tuohon suhtautuisi, pitäisikö olla ylpeä että olen saanut kerättyä sen verran lihasmassaa että joku kuvittelee etten olisi siihen pystynyt ilman roinaamista? Vai pitäisikö olla loukkaantunut? Olenhan treenannut helvetin monta vuotta todella kovaa, syönyt tarkasti ja kurinalaisesti, tehnyt mielettömän määrän töitä jokaisen lihasgramman eteen.

Ensimmäisinä treenivuosina lihasmassa kasvaa melkein minkälaisella treenillä tahansa. Ei ole niin väliä miten treenaa tai miten syö, kunhan tekee molempia. Ensimmäisten vuosien jälkeen homma kuitenkin vaikeutuu ja hidastuu, silloin kuvitellaan että lihasta on mahdotonta kasvattaa ilman roinaamista. Höpöhöpö. Se on täysin mahdollista, asiat pitää vaan tehdä oikein ja pitkäjänteisesti.

Jokainen joka väittää ettei naturaalina ole mahdollista kehittyä voi kokeilla panostaa siihen lihaskasvuun ihan tosissaan. Ei se lihas varmasti kasvakaan jos joka viikonloppu heilutaan baarissa humalassa tai syödään mitä sattuu, treenit jää väliin tai treenataan ”vaan hiukan kevyesti kun ei nyt oikein jaksa”.

Vaikka en mikään varsinainen asiantuntija olekaan, väittäisin tietäväni edes jotain naturaalina treenaamisesta. Minulla on treenivuosia takana yli viisitoista, tuo ”helpon lihaskasvun” aika on siis kaukana takana. Lihasta on kuitenkin edelleen tarttunut jonkin verran mukaan joka vuosi. Jokin aika sitten vertasin vasta otettua kuvaa neljän vuoden takaiseen kuvaan, painossa eroa oli 10 kiloa.

 2008, 85 kg / 2012, 95 kg
2008, 85 kg / 2012, 95 kg

Ilmaiseksi ei enää tule grammaakaan lihasta, jokaisen gramman eteen on tehtävä töitä, treenattava kovaa, mukavuusrajan toisella puolen, syötävä suunnitelmallisesti ja puhtaasti sekä panostettava hommaan ihan oikeasti. En väitä että tekisin kaiken oikein, etteikö olisi mahdollista kehittyä paremminkin, mutta ainakin jonkinlaista kehitystä olen saanut aikaan.

Vaikka panostan treenaamiseen, tiukkaan ruokavalioon ja lisäravinteisiin hyvin paljon, en ole valmis tekemään mitä tahansa saadakseni lisää lihasmassaa. Niihin asioihin kuuluu paitsi roinaaminen, myös esimerkiksi bulkkaaminen. Teen tätä hommaa koska nautin siitä, nautin olostani. Vaikka se saattaa monista vaikuttaa oudolta, elämässäni on tärkeämpiäkin asioita, asioita jotka menevät lihaskasvun edelle.

Minä eksyin kuntosalille ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Tykkäsin hommasta ja niinpä alettiinkin kaverini Henkan kanssa käymään säännöllisesti kolme kertaa viikossa treenaamassa. Joka kerta treenattiin luonnollisesti penkkiä ja hauista. Kehitystä tuli ja pian jo nousi se legendaarinen sata kiloa penkistä. Vuosien varrella on oppinut kaikenlaista treenaamisesta ja ruokavalion merkityksestä. Enää en syö ennen treeniä kokonaista ranskanleipää koska siitä saa sitä hiilaria…

Välillä on tullut paremmin kehitystä ja välillä hiukan huonommin. Monia asioita olen tehnyt päin seiniä (ja tulen tekemään jatkossakin), mutta myös oppinut niistä. Nykyän tiedän että ranskanleivän hiilarit eivät ole niitä parhaita, samoin tiedän että jalkojen lihakset eivät kasva sählyä pelatessa ja että salilla voi tehdä muutakin kuin penkkiä ja hauista. Sen olen kuitenkin tiennyt aina että naturaalina voi kehittyä ja rakentaa lihaksikkaan vartalon.

Metallisydän

23 vastausta artikkeliin “Naturaalina treenaaminen ja kehittyminen”

  1. Olkapäihin pukannut valtaisasti lisää muskulaaria, samoin selkä levinnyt, hienoa!Minua nuo roinaepäilijät lähinnä huvittavat, ja epäilijät ovat usein niitä, joilla ei ole hajuakaan käsitteistä pitkäjänteisyys, tarkka lihastyö ja -tuntuma, oikeanlainen ravitsemus tai muutenkaan siitä, mitä on treenin, ravinnon levon pyhä kolminaisuus.Varsinkin aloittelijavaiheen jälkeen (jolloin kyllä, voin myöntää ainakin jopa söhellyksillä kasvattaneeni lihasmassaa :D) kehittyminen toki hidastuu, mutta on järjetöntä väittää, ettei muka naturaalina voisi kehittyä. Täytyy vain jatkuvasti haastaa kroppaa uusilla, luonnollisilla heh, kikoilla ja antaa uutta ärsykettä. Vaatii aikaa, vaatii tahtoa ja vaatii sitkeyttä. Mutta se onkin sitten pysyvää lihaa 😉

    • Olkapäätreeniä muutin pari vuotta sitten melkoisesti. Vähensin punnerrusliikkeitä raskailla painoilla ja tilalle otin enemmän vipareita. Tuntuma parani reilusti ja sen sanoisin saaneen myös kehitystä aikaan…Aina joskus kuulee puhuttavan esimerkiksi penkkipunnerruksessa ”natumaksimista” siis rajasta, jonka yli ei ilman roinaamista olisi mahdollista päästä. Itse olen sitä mieltä että kovalla työllä ja lujalla tahdolla noita rajoja pystyy aika paljon venyttämään… :)Juuri tuo kropan haastaminen, uudet kikat, erilaiset ärsykkeet ja erityisesti aika, tahto ja sitkeys on niitä millä sitä kehitystä saadaan aikaan 🙂

  2. Todellakin Jari, olet hyvä esimerkki, siitä kuinka hyvin voi kehittyä ilman kemiaakin, kun kaikki osa-alueet on kunnossa, ravinto, treeni, lepo, lihashuolto ym. ja se, että on tosiaan valmis tekemää pitkäjännitteisesti työtä, kestämään sitä treenikipua, ylittämään itsensä ym. Hetkessähän sitä lihasta ei tosiaan kasvateta, sitä laatu/kivilihaa nimenomaan! Hitaasti, mutta varmasti, hyvää tulee! TSEMPPIÄ, loistavaa jälkeä syntyy!

    • En mä tiedä onko mulla kaikki osa-alueet kunnossa, välillä tuntuu ainakin lepo ja erityisesti lihashuolto jäävän liian vähiin… Mutta pitkäjänteisyyttä varmasti löytyy ja siitä treenikivusta mä suorastaan nautin :)Ei tässä kiire ole mihinkään, hitaasti mutta varmasti eteenpäin, koko ajan treenaamisesta nauttien!

  3. Koitahan niihin vielä panostaa..;) Joo minua itseä suorastaan ihmetyttää, on yllättänyt, kuinka kiire monella tuntuu olevan, ei hopulla hyvää synny! 🙂 Ja kiire sinne lavalle heti, itse en ymmärrä, mutta mikäs siinä, kukin tyylillään. Nimenomaan, treenistä nauttien, se on tämä intohimo, elämäntapa! 🙂

    • Pitää yrittää :)Jos tästä ei nauti, ei tätä touhua myöskään pitkään jaksa. Mutta kai sitä pitää jonkinverran hullu olla että tästä nauttii 😀

  4. Anna epäilijöiden puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luultavasti suurin osa heistä on vain kateellisia. Sulla on todella komea vartalo ja siitä kyllä näkee että hemmentin kovaa ja kurinalaista työtä on tehty vuosikausia.

  5. Ei hitto tuota ekaa kuvaa. Jos osaa noin huonosti photoshopata (tiedän ettet sinä) niin kannattaako photoshoppiin koskea ollenkaan.Samanlaisen facepalmin sain Mannisen julkaisemasta Kati ”Testo” Alanderin kuvasta.

    • Siis täh?Mikäs kuva nyt sun mielestä on photoshopattu? Voin vakuuttaa että tässä poatauksessa olevia kuvia ei ole käsitelty… en tosiaan edes osaisi…

    • Provosoiville anonyymeille kehittyy katsos semmonen silmäsairaus, että näkevät photoshoppia sielläkin, missä sitä ei ole. ;)Mutta niin, hyvältä näyttää! Eipä tähän ihmeempiä lisäämään, allekirjoitan periaatteeesi. 🙂 Hyvää kannattaa odottaa!- Kendra

    • Millaista sitten olet tehnyt tai suunnittelet tekeväsi? Ylläpidätkö kuntoa millään tavalla salin ohella?

    • Viime vuonna pelasin rugbya ja silloin tuli juostua niin paljon, että salitreeni kärsi. Nyt aerobista tulee lähinnä satunnaisesti ja tietysti koiran kanssa ulkoilusta. Väitän silti olevani kohtalaisen hyvässä aerobisessa kunnossa edelleen 😉

  6. Moro, muakin kiinnosti toi aerobinen puoli ja oon yllättynyt ettet reenaa aerobista paljoo..ite vedän noin 4 tai 5 kertaa viikossa tunnin punttia ja 40 minsaa aerobista perään..en oo kyllä lähimainkaan yhtä timmissä kunnossa mut mun pointti oli siis se että mitä mieltä oot tosta systeemistä et 4-5 kertaa vkossa tunti punttia ja 40-50 minsaa sellasta keskikevyttä aerobista? Kannattaisko vetää aerobinen eri päivinä? Haluaisin timmiin kuntoon..nyt on 10 kiloo ylimääräistä painoa, lihasta on jonkun verran. Paino 98 kg. Syön suht fiksusti.

    • Mä tein viime talvena, keväänä ja kesänä paljon aerobista kun pelasin rugbya. Se kuitenkin söi liikaa tehoja salitreenistä joten jätin rugbyn kokonaan pois.Mä olen vuosien varrella kokeillut monenlaisia dieettejä, myös sellaista jossa tein aerobisia. Se ei ollut mulle se toimivin tapa, mä tykkään säännöstellä painoa ruuan määrällä. Se sopii mulle parhaiten :)Lihaksen kasvatusta ajatellen mä en pidä järkevänä pitkää aerobista punttitreenin jälkeen, silloin keho pitää katabolista (lihasta purkavaa) tilaa yllä eikä pääse siirtymään anaboliseen (lihasta rakentavaan) tilaan.Mä ottasin ennemminkin lyhyen intervallityyppisen aerobisen ennen treeniä jolloin rasvanpoltto pysyis yllä treenin aikana mutta ei söis tehoa palautumiselta…Timmiin kuntoon pääsee toki suurella aerobisen määrälläkin, mutta ennemmin kannattaa kattoa se ruokapuoli kuntoon. Ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan, tiukkaan kuntoon pääseminen ei tapahdu hetkessä vaikka tekisi kaikki just oikein 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta