Lisää treenifilosofiaa

TÄÄLLÄ kirjoittelin treenifilosofiastani. Jatketaanpa aiheesta vielä hieman. Edellisellä kerralla kerroin yleisemmin tavastani treenata, käsitellään tällä kerralla enemmän sitä, millaiset jutut koen itselläni toimiviksi.

Se, että jokin treenisysteemi toimii jollakin, ei tarkoita että se toimisi kaikilla. Ei siis kannata koskaan purematta niellä kenenkään maailman toimivinta treeniohjelmaa, vaan kokeilla rauhassa mikä itsellä toimii ja ottaa sitten niitä toimivia juttuja mukaan omiin treeneihin.

Olen kokeillut erilaisia treenijakoja, mutta enimmäkseen olen treenannut nelijakoisella treeniohjelmalla. Itselläni toimivimmaksi jaoksi olen kokenut seuraavan:
1. Jalat
2. Rinta & olkapäät
3. Selkä & vatsa
4. Hauis & ojentaja
Nyt viimeaikoina olen vielä treenannut jalat kahdesti kierron aikana ja joskus jakanut rinnan ja olkapäät omille päivilleen.

olkapaat

Minulla ei ole selkeää paperille tehtyä treeniohjelmaa, vaan treenini on joka kerta joltakin osin erilainen. Olen kuitenkin aina suunnitellut mitä salilla teen kun sinne menen. Se tulee nykyisin jo ihan luonnostaan, kuuluu osana treeniin, että suunnittelen sen kertaisen treenin salille mennessäni.

Vaihtelen liikkeitä, sarjojen määriä, sarjojen pituuksia ja käyttämiäni erikoistekniikoita joka treenissä, mutta silti treenin perusrunko on useimmiten samanlainen. Otetaan esimerkiksi vaikka rintatreeni. Aloitan rintatreenin (lämmittelyjen jälkeen) raskaalla punnerrusliikkeellä, jossa teen muutaman kovan suoran sarjan. Toisena liikkeenä teen myös punnerrusliikkeen, mutta tällä kertaa käytän jotakin erikoistekniikkaa, kuten pudotussarjoja tai yhdistän kaksi liikettä ja teen ne supersarjana. Seuraavaksi teen eristävänä liikkeenä rutistuksia taljassa tai peckdeck:ssä tai yhdistän ne taas supersarjaksi. Tai sitten teen jotain ihan muuta, kuten jättiläissarjoja tms. Ota tästä nyt sitten selvää…

Olkapäätreenissä olen kokenut itselläni toimivimmaksi sen, että aloitan olkapäätreenin vipunostoilla, joilla väsytän niin sivu- kuin takaolkapäätkin kunnolla ennen punnerrusliikkeitä. Punnerrusliikkeissä ei sitten kovin isoja painoja tarvitakaan, mutta tuntuma ja polte lihaksessa on mahtava ja olkapään nivelet pysyvät kunnossa. Treenin lopuksi teen usein vielä lisää vipareita, pienillä painoilla ja puhtaalla tekniikalla, ai että sitä ihanaa poltetta. Väittäisin saaneeni tällä treenityylillä olkapäihini paljon enemmän kehitystä kuin raskailla painoilla punnertelemalla.

Jos olkapäätreenin perusta minulla on viparit, on se selkätreenissä leuanvedot, joita teen lisäpainoilla tai ilman, leveällä myötäotteella, tavallisella vastaotteella, vasaraotteella tai ”kulmasoutuleuanvetoina”. Myös rauhalliset sarjat ylä- ja alataljassa pienillä painoilla saavat aikaan hyvän tuntuman selkään.

Kädet treenaan useimmiten omana treeninään. Tässäkin vaihtelen sitä, aloitanko ojentajalla vai hauiksella, vai teenkö ne supersarjoina. Hauistreeni on ollut minulle ongelmallinen hajoitettuani aikoinaan ranteeni. Pitkään en pystynyt tekemään ollenkaan hauistreeniä kipeän ranteen vuoksi, sitten se hiljalleen alkoi kestää treenaamista vasaraotteella. Sitä tulikin sitten hierottua niin paljon, että forkut tulehtuivat. Se olikin siten pitkäaikainen vaiva ja jouduin hyvin tarkkaan miettimään ja testaamaan eri tapoja ja liikkeitä joilla sain tuntuman hauikseen. Voikin sanoa että hauistreeni on se mihin olen joutunut panostamaan eniten, siis ajatuksen tasolla.

Jalkojen treenaaminen on ihan oma maailmansa. Hyvälle jalkatreenille ei vedä vertoja mikään, mutta huonona päivänä jalkatreeni saattaa tuntua ylitsepääsemättömän hankalalta. Outoa muuten miten se huono päivä osuu useimmiten juuri jalkatreenipäivään, harvemmin käsitreenipäivä tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta…

Huonona päivänä auttaa se, että treenin on suunnitellut etukäteen, salille mennessä tietää mitä tulee tekemään eikä anna periksi. Siinä vaaditaan sisua ja päättäväisyyttä, mutta niitähän tässä hommassa pitää löytyä. Nykyisin nautin jalkojen treenaamisesta. Saan suuria kiksejä siitä joka kerta. Nautin kyykkäämisestä, askelkyykyistä, Hack-kyykyistä ja erityisesti siitä ihanan tuskaisesta poltteesta jonka ne saavat aikaan reisiini.

Siinä taas jotain lätinää treenifilosofiastani. Muistakaahan käydä esittämässä treeniin liittyviä kysymyksiä tuonne edelliseen treenifilosofia-kirjoitukseen. Arvon torstaina kaikkien kysymyksen esittäneiden kesken uusimman CrossTraining Magazinen numeron.

Ja muistakaapa myös tykätä Metallisydämestä Facebookissa!

 

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Lisää treenifilosofiaa”

  1. Mitä tekisit jos loukkaantuisit niin pahasti että treenaamisesta muodostuisi kaunis muisto vain? Turha sitä on piruja maalata seinille, tai tulevaisuutta liikaa suunnitella but just curious 🙂

    • Kyllähän siinä aikalailla menis elämä uusiks, sen verran iso osa mun elämää tuo treenaaminen on…Kai sitä yrittäs löytää jonkin sellasen urheilulajin jota pystyis harrastamaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta