Pulapullallaa

Aina joskus iskee sellainen olo. Tiedättehän, sellainen kun on pakko saada jotain. Siis ihan pakko, ei vaan voi mitään. Minulle iskee aina ajoittain suunnaton pakko saada korvapuustia, eikä mitä tahansa korvapuustia, vaan ihan itse, omin pikku kätösin leivottua korvapuustia. Nyt oli taas sellainen päivä. Ei siis auttanut muu kuin käydä kaupassa, ostaa jauhot sun muut systeemit ja alkaa leipomaan…

Sinne vaan kulhoon maitoa, jauhoja, munaa, sokeria, suolaa, kardemummaa ja salaisia ainesosia… Ei muuta kuin veivaamaan!

Kun jonkin aikaa painelee ja puristelee samalla jauhoja lisäillen, muodostuu taikinaköntti kuin itsestään. Sitten onkin aika laittaa taikina nousemaan ja lösähtää itse sohvalle päiväunille.

Kun taikina on noussut ja on aika kaulita se levyksi, huomataan että ei perkele, ei ole kaulinta! No hätä keinot keksii ja kaulimelle löytyy sijainen… Kun taikina on ”kaulittu” levyksi, levitellään siihen ohut kerros voita ja ripotellaan päälle sokerit ja kanelit.

Tadaa! Hyvältä näyttää!

Rullaillaan taikina rullaksi ja teroitetaan veitsi…

Sitten leikataan rulla sopiviksi paloiksi ja asetellaan palaset uunipellille.

Tässä vaiheessa tarvitaan hellää kosketusta että kohtapian uuniin laitettavat korvapuustintekeleet eivät levahda. Myös taiteellinen näkemys leipomusten asettelussa on tärkeää, emmehän halua että valmiit korvapuustit ovat jumittuneet toisiinsa kiinni… Sitten voidellaan luomukset munalla ja törkätään uuniin.

Ja ai että! Mikä tuoksu uunista leviääkään! Vesi kielellä odotellaan että korvapuustit ovat sen verran kypsyneet että ne voi tempaista ulos.

Sitten alkaa koko homman tuskaisin vaihe. Odottelu. Mikä on sopiva aika odottaa korvapuustien jäähtymistä, että ei suu pala? En tiedä, en koskaan ole malttanut odottaa niin pitkään.

Metallisydän

29 vastausta artikkeliin “Pulapullallaa”

  1. Hmmm, voi melkein tuoksun tuntea nenässään! 🙂 Minun mieheni on korvapuusti-fani ja aina kärttää ”milloin teet…” Voisi ottaa mallia sinusta ja tehdä ihan itse! :DMutjoo, nyt alkaa joulutorttukausi!

  2. Me ollaan vähän niinkö sellanen hassu vastakohta. Mulla on _aina_ paita päällä, mutta housuja ei koskaan. Silloin kun menen ulos saatan ehkä harkita. Ootappa vaan kun mieki saan sellasen pikkuruisen kameran jolla voin kuvata itteä..

  3. Varo ettei rintakarvat putoo pulliin 😀 Oot muuten satavarmasti rakastunut, pullat on loogista jatkoa pitkään ilmassa olleelle hempeilylle. Mutta jos pullia jäi, ni saa postittaa!

  4. eli sun kunnon salaisuus ei oo buusterit,palkkarit tai tiukka ruokavalio vaan kova Treeni ja KORVAPUUSTIT!!oisit heti kertonu! ;D huomisest lähtien munkin ruokavalion kivijalka on KORVAPUUSTIT! nm.kesäkuntoon 2013 ;D

    • Niin. Noista treenimääristä voi vääntää loputtomiin. Itse treenaan vaikka sen kuusi kertaa viikossa jos vaan keho palautuu. Palautumisen mukaan menen.

  5. ”6 treeniä viikossa: kuka hullu treenaa 6 päivänä viikossa… lihas kasvaa levossa, ei treenin aikana. ”Voin treenata vaikka 12 x vko jos pidän kokonaisvolyymin ja intesiteetin sillä tasolla että palaudun seuraavaan treeniin.Tämä on siis ääriesimerkki runsaasta frekvenssistä mutta sekin onnistuu kun ottaa kaikki osatekijät huomioon.Nämä ”et voi treenata kuin x määrän viikossa tai olet heti ylikunnossa” on vanhoja bodauslehtien mantroja jotka eivät pidä paikkansa asioista tietävän ja asioista selvää ottavan bodarin kohdalla.Uinti on myös anaerobista treeniä ja kilpauimarit treenaavat 2 x pv vähintään parin tunnin sessioita eli kokonaistreenimäärä huitelee melkein 30 tunnissa per viikko.Sitten bodarit lukevat bodilehdistä että voit ilman ylikunnon pelkoa treenata vain kolmesti viikossa eli viikon treenimääräksi tulee noin 3 tuntia,sitten ihmetellään että miksi kehitys junnaa paikallaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta