Sitä ikuisuusprojektia…

Ja mikäköhän niistä ikuisuusprojekteista tällä kertaa on kyseessä. No se ehkä kaikkein haastavin, eli jalkoihin lihan hankkiminen. Jalat on riu’ut. Siitä ei pääse mihinkään. Jos joku olisi 15 vuotta sitten kun treenaamista aloittelin takonut päähäni jalkojen treenaamisen tärkeyden, olisi niitä tullut treenattua alusta asti eikä jalkojen pienuutta tarvitsisi nyt surkutella. Eikä siitä surkuttelusta nytkään mitään hyötyä ole, ainoa mikä auttaa on jalkojen treenaaminen kovaa ja usein. Jos niihin sillä saisi hiukan lihaa tarttumaan.

Tällä hetkellä treenaan jalat kahdesti treenikierron aikana. Nuo kaksi treeniä ovat omalla tavallaan erilaiset, vaikka sisältävätkin samoja liikkeitä. Kyykky ja maastaveto kuuluvat molempiin treeneihin, muut liikkeet vaihtelevat. Kyykyssäkin sarjapituudet vaihtelevat. Välillä jalkojen treenaaminen on tökkinyt, ollut vastenmielistä. Tällä hetkellä kuitenkin tykkään jalkatreeneistä. Ei muuta kuin kyykkäämään!

Jalkatreenin peruspilari on takakyykky. Jos minulla on jokin ollut perseellään treeniurallani, niin se on ollut jalkojen treenaaminen. Ensin en treenannut jalkoja lainkaan. Sitten kun aloin treenaamaan jalkoja tein vajaita kyykkyjä. Ottakaa hyvät ihmiset sen penkin ja hauiksen rinnalle myös kyykky treeniohjelmaanne heti alusta asti, ja tehkää ne kyykyt alhaalta asti.

 

Kyykkyjen jälkeen teen usein pidempiä sarjoja joko prässissä tai Hack:ssa. Helvetillisen poltteen saa aikaan jo yli 20 toiston sarjoilla, mutta oikea nautinto alkaa vasta 50 toiston jälkeen, tai kunnon pudotussarjoissa…

Ja maastaveto. Sitäkään loistavaa liikettä en ole osannut pitkään arvostaa. Aiemmin tein maastavetoa ainoastaan pukkien päältä, sulkien kokonaan pois jalkojen osuuden vedosta. Ajattelin sen siten kohdistuvan paremmin selkään. Joo niin se kohdistuikin, mutta samalla jäi puolet liikkeen tehosta hyödyntämättä. Nykyisin nautin maastavedosta, hieno liike. Pikkuhiljaa tulos kasvaa, ehkä joskus pääsen käsiksi isoihinkin rautoihin…

 

Jalkatreeni on se raskain treeni ja sen vuoksi joskus myös se vastenmielisin. Mutta kun löytää itsestään sen pienen masokistin, sen joka rakastaa kipeitä lihaksia, kaikkensa antanutta oloa, near death- kokemusta, on jalkatreeni juuri se treeni mitä oikein odottaa!

Metallisydän

6 vastausta artikkeliin “Sitä ikuisuusprojektia…”

  1. Kiitos hyvästä vinkistä. Nimenomaan masokistin, kyllä jaloissa menee kaikista eniten tukkoon. Kuulin tuossa pari pv sitten hyvän vinkin mistä tietää, että kyykky on riittävän alhaalla. Pistää penkin siihen perseen alle ja kun persaus hipasee penkkiä, voit punnertaa ylös.

    • Mä oon kans sitä penkkiä käyttäny aikasemmin. Ihan hyvä keino, kunhan kattoo että penkki on tarpeeks matala… 🙂

  2. Mites pohkeitten treenaus? Kannattaisi nekin duunata vaikka pariin kertaan viikon aikana, meinaan sekään ei kovin hyvältä näytä jos on papua reisissä mutta pohkeet ovat kuin 9 vuotiaan pikkupojan. Kyykky näyttää ihan hyvältä ja onneks oot heivannut sen penkin siitä perseen alta pois, se on sitten asia erikseen tehdä boksi kyykkyä. Mavekin näyttää melko keposelta, ainoastaan mikä itsellä pistää silmään on pieni pompautus joka sarjassa laskun aikana, tietysti tyylejä on erinlaisia mutta pienellä kuoletuksella ne raudat nousee paremmin tulevaisuudessa sekä voimankehitys on taattua. Vikassa ilmeisesti maksimi vedossa notkahti selkä aika pahasti ja lähti ihan päin pyllyä nousemaan, hemmetin paha loukkaantumis riski tuollaisessa. Hyvin silti näyttää ukossa sitä raakaa voimaakin olevan, mutta jos bodaus mielessä niin ihan turha otella ykkösiä vaan sen takia että nousee rautaa, se on niin suuri riski loukkaantua kummiskin. Asia erikseen sitten jos voimailija olisi kyseessä.T. Mika

    • Tottakai pohkeiden treenaus kuuluu joka kerta jalkatreenin yhteyteen, vaikken siitä erikseen kirjoitakaan.Joo tossa vikassa vedossa selkä ei pysynyt kasassa. Harvemmin tollasia maksimikokeiluja edes teen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta