TissiT

Rintatreeni on usein se mistä kaikki alkaa. Ensimmäisen kerran kun teininä salille mennään, sinne mennään kokeilemaan paljonko penkistä nousee. Itse olin niin helvetin ylpeä kun joskus sain sata kiloa nousemaan. Silloin oli iso olo, vaikka todellisuudessa olinkin ruipelo pitkätukkateini.

Kun ikää ja treenivuosia kertyy, sitä jotenkin tajuaa ettei sillä penkkituloksella ole niin väliä. Itse en edes tiedä mikä on penkkimaksimini, en ole sitä kokeillut moneen vuoteen. Itselleni penkkimaksimia merkityksekkäämmäksi on tullut rintalihaksen koon kasvattaminen. Se tosin tuntuu olevan vielä hankalampaa kuin penkkituloksen kasvattaminen teininä…

Oma rintatreenini painottuu tavallisen tasapenkkipunnerruksen sijasta erilaisiin vinopenkkipunnerruksiin ja rutistusliikkeisiin. Vaikka penkkipunnerrustekniikkani onkin teinivuosilta parantunut, tykkäävät olkapääni huomattavasti enemmän pienessä vinoudessa olevasta penkistä kuin tasapenkistä.

 
 
 

Toisaalta… Olishan se siistiä panostaa jonkin aikaa penkkipunnerrukseen ja katsoa paljonko sieltä oikein nousee… Tuntisikohan sitä itsensä samalla tavalla isoksi kuin silloin teininä, jos saisi maagisen kahdensadan rajan rikki… Haaveeksi taitaisi tosin jäädä…

Metallisydän

12 vastausta artikkeliin “TissiT”

  1. Sata penkistä oli nuorena tärkeäpi kuin mikään :DNyt se jäänyt onneksi jo taakse,suuret käsipainot vastaa nyt samaa riemua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta