Tunteet

Tunteet ovat ihana asia. Elämä ilman tunteita olisi tyhjää ja tarkoituksetonta. En koskaan haluaisi olla turta, tuntematta mitään. Legendaarisen Levottomat-elokuvan vielä legendaarisempi tunnuslause ”Kun mikään ei tunnu miltään” olisi painajaiseni.

Kaikkihan me haluamme tuntea positiivisia tunteita, iloa, onnellisuutta, rakkautta… Ei kuitenkaan käsitellä niitä tällä kertaa, vaan otetaan käsittelyyn nuo vastakkaiset, eli yleisesti ottaen negatiivisiksi mielletyt tunteet, kuten suru, viha, raivo, ahdistus, stressi.

Kaikki me olemme joskus surullisia. Mieli on maassa, itkettää. Aina sille ei edes ole mitään tiettyä syytä, on vaan surullinen olo. Sillä ei kuitenkaan ole minun mielestäni merkitystä, vaan sillä että uskaltaa tuntea surua.

Mitkä sitten ovat sellaisia asioita, jotka saavat meidät surullisiksi? Kuolema, luonnollisesti. Läheisen ihmisen (tai eläimen) menettäminen on varmasti yksi elämän surullisimpia asioita. Myös toisten ihmisten teot tai sanat voivat aiheuttaa surullisuutta. Sanoilla on suunnaton voima, yksi sana saattaa saada ihmisen pakahtumaan onnesta tai murtumaan surusta. Minut saa surulliseksi myös läheisten ihmisten surullisuus. Vaikea itse on olla iloinen jos toinen on surullinen.

Entäs vihaisuus? En ole juuri koskaan vihainen, mutta mikä olisi sellainen asia joka saisi minut vihaiseksi? Minut saa vihaiseksi ihmisten ilkeys toisiaan kohtaan. Ihminen osaa olla todella julma. En ole koskaan hyväksynyt heikompien kiusaamista. Eläinten kaltoinkohtelu saa minut raivostumaan.

Vihaisuutta aiheuttaa myös asioiden sujumattomuus. Minua ärsyttää suunnattomasti esimerkiksi se jos tietokone ei  toimi niin kuin sen pitäisi. Olen nyt viimeaikoina ollut useita kertoja aivan raivon partaalla soitellessani DNA:n asiakaspalveluun toimimattoman nettiyhteyden takia. Ei se saatana voi olla niin vaikeaa!

En yleensä jaksa stressata asioista. Olen ennemminkin sitä mieltä että kaikki kyllä järjestyy, tavalla tai toisella. Jos kuitenkin stressaannun jostakin, se saattaa ahdistaa minua hyvinkin paljon. En saa kunnolla nukuttua ja ajatukset pyörivät koko ajan tuon stressiä aiheuttavan asian ympärillä. Ja vaikka tiedän että etukäteen murehtiminen ei auta asiaa, en voi sille mitään, vaan pilaan fiilikseni jo hyvissä ajoin etukäteen.

Tunteet ovat joskus ihania, mahtavia, päätä huumaavia, rintaa pakahduttavia. Välillä taas ikäviä, surullisia ja raastavia. Niiden kanssa ei ole aina helppo olla, mutta ei niitä pidä tukahduttaakaan. Kun heittäytyy positiivisten tunteiden vietäväksi, ottaa sen riskin että joutuu välillä tuntemaan myös negatiivisia tunteita. Ilman tunteita elämä on tasaisen harmaata, merkityksetöntä. Pitää uskaltaa tuntea, iloa, surua, rakkautta, vihaa. Ilman negatiivisia tunteita menettävät positiivisetkin tunteet merkityksensä. Silloin ollaan siinä tilanteessa että mikään ei tunnu miltään.

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta