Selkätreeniä hammasta purren

Hiukan yli viikko sitten pelattiin rugbya Raumalla. Juttua siitä löytyy TÄÄLTÄ. Jo etukäteen oli tiedossa, että mahdollisia kolhuja saattaa pelin tiimellyksessä tulla ja seuraavan viikon treenit saattaa siitä syystä joutua pitämään hivenen kevyempinä. No pahimmilta kolhuilta vältyin ja oikeastaan ainoa treeniä haittaava vamma oli oikean käden pikkusormi, joka murtui. Mitään lastaa en sormessani pidä, eihän sellaisen kanssa mitään pystyisi tekemään. Sunnuntain lepäilin ja parantelin itseäni turnauksen jäljiltä, mutta maanantaina suuntasin salille ja selkätreenin pariin. Hieman piti tosiaan treenatessa tuota sormea varoa, mutta ihan mukavasti sain kuitenkin treenattua.

Aloitin treenin yhden käden alataljalla. Kohtalaisen pienet painot ja tuntuma sinne minne kuuluukin. Mahtava liike, kunhan muistaa oikeasti olla ahnehtimatta painojen kanssa.

Tavallinen leuanveto tuntui ikävästi sormessa, mutta jostakin syystä ylätaljaa pystyi tekemään kohtalaisen hyvin. Syynä varmastikin se, että painomäärä ei tässäkään päätä huimannut…

Selkätreeni ei kuitenkaan ole mitään ilman leuanvetoa. Siksipä kokeilin erilaisia otteita ja kun vasaraote ei kerran sattunut sormeen, vedettiin tämänkertaiset leuat sitten sillä otteella. Ja ylätaljasta vielä surpersarjat päälle.

 

Selkätreenin loppuun vielä muutama sarja ylätaljasoutua tai mikä ihme tämä sitten nimeltään onkaan…

Ja treenin loppuun vielä lantion nostoja niin perkeleesti 🙂

Tollasta settiä viime viikolla. Tänään olisi taas selkätreeni vuorossa, saa nähdä joko sormi kestäisi paremmin…

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Selkätreeniä hammasta purren”

  1. Näenkö väärin vai oletko kuihtunut jonkin verran, tuleeko treenejä niin paljon ettei syömiset pysy mukana? Varmaan kireässä kuosissa, mutta jotenkin näyttäisi kunto pienemmältä kuin ennen. Mikäs siinä jos tykkää olla sekä olotila hyvä, lihaksen kasvua pitkällä jaksolla liian vähillä kaloreilla on tietysti turha odottaa, korkeintaan polttaa niitä entisiäkin pois.

    • Kyllä ihan oikein näet, olen pienimmilläni pitkään aikaan, toki myös ehkä kireimmässä kunnossa koskaan. Olo on myös kyllä erinomainen :)Ei tässä tällä hetkellä kyllä lihaksen kasvua kannata toivoa, sen verran tulee urheiltua ja juostua tuolla rugbykentällä. Sen verran pyrin nyt syömään ettei ainakaan lihasta palaisi pois ja syksyllä sitten rugbykauden päättyessä aloitan maltillisen massakauden talven ajaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta