HRC – Pori Rugby Lollers

Helteinen heinäkuun lauantai. Lämpötila yli 25 astetta ja aurinko kurkistelee pienen pilviharson takaa. Kävelen Helsingissä kohti Myllypuron urheilukeskuksen perimmäistä nurmikenttää. Olallani keikkuu reppu täynnä pikakylmäpakkauksia, idealsiteitä ja urheiluteippiä. Edessä on Porin naisten rugbyjoukkueen Lollersin tämän kesän ensimmäinen vieraspeli. Vastaan asettuu Helsinkiläinen HRC.

Koko matka Helsinkiin on autossa kerrattu hyökkäyskuvioita, mietitty puolustuslinjassa liikkumista ja yksinkertaisesti vaan hermoiltu, kyseessä kun on joukkueen ensimmäinen kausi SM-sarjassa ja koko seuran ensimmäinen kausi yleensäkään.

Kenttä lähestyy ja omassa selkäpiissäkin tuntuu kylmiä väreitä, minuakin jännittää.

Päästessäni kentän laidalle on lämmittely jo hyvässä vauhdissa seuran valmentajien Matin Ja Garyn johdolla.

Naiset hölkkäävät, spurttailevat ja pyörittelevät olkapäitä. Kun keho on hyvin lämmitelty, otetaan vielä tuntumaa taklailuun. Yksi kerrallaan naiset jysäyttävät täydellä vauhdilla Matin ja Garyn pitelemiin taklaustyynyihin. Vaikka ihan pienet miehet eivät olekaan kyseessä, iskee jokainen taklaus heitä taaksepäin.

Kaikki on valmista, vielä pieni hengenkohotus ringissä ja rytinä voi alkaa!

Pelaajilta jännitys katoaa lämmittelyn myötä ja viimeistään kentälle astellessa. Pelin alkaessa kentällä on joukkueellinen tyyniä, mutta motivoituneita Porilaisia. Kentän laidalla asia on aivan toisin. Reppu on olalta tipahtanut jonnekin, käsi puristaa kouristuksenomaisesti juomapulloa, jännittää.

Kun aloituspotku potkaistaan, lentävät turpeet porilaisten nappiksista kun joukkue säntää eteenpäin yhtenä linjana. Ensimmäinen taklaus jysähtää ja peli on vauhdissa.

Taklauksia, syöttöjä, potkuja… Peli on vauhdikasta ja täynnä hienoja yksilösuorituksia. Kamppailu on kovaa, mustelmilta ja ruhjeilta ei vältytä, ei kentällä eikä sen laidalla. Puoliajalla huomaan rutistaneeni juomapullon kädessäni käyttökelvottomaksi, sormiin sattuu. Heitän pullon roskiin ja teippaan viikko sitten murtuneen sormeni urheiluteipillä etten telo sitä lisää. Peli jatkuu…

Toinen puoliaika on jos mahdollista vielä tiukempaa vääntämistä. Porilaisten rutistus ei kuitenkaan riitä, tappio on kirvelevä kuten rakot kantapäissäni ravattuani pelin ajan kentän laidalla edestakaisin. Naisia kuitenkin hymyilyttää, kokemus on mahtava.

Valmentaja antaa vielä pikaisen palautteen pelistä ja sitten on aika suunnata kotiin laskemaan mustelmia. Saatana kun on sormi kipeänä. Ja oikean polvenikin olen jonnekin lyönyt… Raaka laji tämä rugby, myös kentän laidalta seurattuna…
Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “HRC – Pori Rugby Lollers”

  1. Jou!Kaksi toivetta! Kasvata parta viimeistään syksyllä ja toisena, ota etureisille spesiaalijakso syksyllä kun bulkkailut alkaa!Mä ottaisin yläkropalle pienellä volyymillä ylläpitotreeniä suht raskailla romuilla 8-12vkon ajan ja tämän ajan treenaisin reisiä kaksi kertaa viikossa! Etureisille ekassa treenissä 4-6toistoja etukyykyssä ja prässissä kapeella, jos vaan polvet kestää. Toisessa treenissä sitten pitkiä sarjoja isommalla volyymillä ei ihan tappiin asti palautukset lyhkäsinä ja maksimaalinen tuntuma etureisissä, liikevalikoimaan uusia liikkeitä. Voisit myös kokeilla jättiläissarjoja reisille. Jotain uutta ja shokeeraavaa. Kyllä noihin kinttuihin lihaa saadaan kun keskityt tekemään työn kohdelihaksilla etkä B) treenissä ahdehni painoilla. Jokainen on saanut parannettua reisiä kun niitä on alettu treenaamaan kaksi kertaa viikossa! Tämä tarkoittaa, että yläkropalle tehdään vähemmän työtä ja palautumisresursseja säästetään reisille. Mut älä aloita tämmöstä ennen ku jätät noi muut kesäharrastukset pois. Aika keskittyä bodailuun ja jättää kynäniskoille kentällä leikkimiset!

  2. Vai parta… Miksi parta?Pitää katsoa sitten syksyllä millasella systeemillä alan treenaamaan kun tuo rugbykausi on ohi. Jonkinlaista massakautta kai pitäisi aloitella ja liikkeet ja treenisysteemit sitten sen mukaan. Mitään sikabulkkia en aio ottaa, vaan hillityn massanlisäyksen talven ajan. Jollakin tavalla aion kyllä muuttaa treenisysteemejäkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta