Viimeinen treeni?

Jokaisen kohdalle osuu jossain vaheessa se viimeinen treeni. Se, jonka jälkeen ei salille ole enää paluuta. Toisilla se tulee aikaisemmin, mahdollisesti jo nuorena, ja toisilla myöhemmin, vasta vanhana ja raihnaisena. Kukaan ei siltä kuitenkaan välty, jokaisen treenit loppuvat joskus. Viimeinen treeni voi tulla yllättäen, täysin ennalta arvaamattomasti. Toisaalta taas viimeisen treenin varjo saattaa häälyä silmissä jo jonkin aikaa ennen kuin on aika hyväksyä totuus ja laittaa vetoremmit naulaan.

Syitä voi olla monia. Jollakin saattaa loppua motivaatio, ei vaan enää kiinnosta. Joku toinen taas löytää elämäänsä jotain muuta, muka tärkeämpää sisältöä. Kolmannen kohdalle sitten osuu se loukkaantuminen joka estää treenaamisen. Hyvällä tuurilla loukkaantuminen on lievä ja takaisin salille pääsee ennen kuin pää räjähtää kokonaan, mutta huonolla tuurilla loukkaantuminen on vakava ja koko elämä pitää järjestellä uudelleen treenaamisen ollessa mahdotonta.
Tuota loukkaantumismahdollisuutta olen pyöritellyt hieman päässäni alettuani pelaamaan rugbya. Onhan rugby tunnetusti melko brutaali ja loukkaantumisaltis laji. Minulta ei ole koskaan murtunut yhtään luuta enkä ole koskaan loukannut itseäni pahemmin. Toki jotain pieniä venähdyksiä tai nivelvaivoja on matkan varrella ollut, mutta pisin tuollaisista vaivoista johtuva treenitauko on ollut varmaankin viikon verran.
Minulla onkin jonkinlainen hölmö ajatus siitä, ettei minulle voi sattua mitään. En pelkää loukkaantumista koska en koe sen olevan mahdollista. Kuukausi sitten meillä oli edellinen rugby-turnaus, jossa sain melkoisen kovan niitin olkapäähäni. Koko käsi meni joksikin aikaa tunnottomaksi ja silloin ehdin jo ajatella että näinkö tässä nyt kävi, hajosiko olkapäästä jotakin? Tunto palasi kuitenkin hiljalleen ja peli jatkui. Turnauksen aikana en juurikaan edes huomannut olkapäässä mitään outoa, mutta turnauksen jälkeen parin viikon ajan oli koko käsi jotenkin voimaton. Nyt se on onneksi jo jokseenkin palautunut ennalleen. Pari viikkoa kuitenkin meni salitreenien osalta melko kevyesti treenaten, ainakin kaikkien punnerrusliikkeiden osalta.
Huomenna on seuraava rugby-turnaus Raumalla. Edessä kolme kovaa matsia. Siksipä päätinkin tänään treenata kuin kyseessä olisi se viimeinen treeni. Punnersin menemään oikein kunnolla niin rintaa kuin olkapäitäkin. Teinpä päälle varmuuden vuoksi vielä hiukan hauista ja ojentajaakin. Hyvältä tuntui kuten viimeisen treenin kuuluukin 🙂
Tulkaahan kaikki lauantaina Raumalle katsomaan kun Pori Rugby Bombers niittää vastustajia kumoon! Ensimmäinen matsi alkaa 10:00, toinen 14:00 ja kolmas heti toisen perään. Paikkana Uotilan kenttä, Siilotie 4. Ja muistakaa pukeutua pinkkiin!

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Viimeinen treeni?”

  1. mie kans jotenki ajattelin olevani superihminen, eli pystyn suorittamaan ja painamaan ko hullu päivästä toiseen. salia, juoksua ja crossfittä koko viikko täynnä. olin aivan huippu vireessä, kunnes.. olin tekemässä hack-kyykkyä pitkillä sarjoilla ja semmosilla suht kovilla painoilla nuihin sarjoihin ja sitte se viimisen sarjan viiminen ylöspunnerrus.. NAPS teki päässä ja sitte alko päänsärky ja oksettava olo. pää kuvattiin ja selkäydinnesteet testattiin ja kaikki oli onneksi kunnossa. 5 päivää jyskäs päässä ja ei voinu ko maata. sen jälkeen melkeen 2 viikkoa piti reenata hölläillen ko kipu hiipi aina takasin ko yritti painaa kovemmin. mie eppäilen, että se oli ponnistuspäänsärky tai sitte mulle yksinkertasesti tuli happivaje päähän. MUTTA kaikki nyt hyvin ja painan vieläki ko hullu, mutta ymmärrän myös höllätä, ETTEI tule viimistä reeniä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta