Lunta tulvillaan on raikas talvisää…

Ai että miten helvetissä tuollainen otsikko liittyy nyt mihinkään? Nythän on kesä!

No se liittyy luonnollisesti sillä tavalla, että luminen talvisää vituttaa minua ja nytkin vituttaa. Loogista, eikö? Kolme viikkoa sitten rugby-turnauksessa onnistuin kipeyttämään molemmat ranteeni. Vasen parani nopeasti, mutta oikea on vaivannut hieman siitä asti. Jossakin vaiheessa se oli jo parempi, mutta kun päätin viisaasti voimistaa sitä rannerullauksilla sun muilla, kipeytyi se uudestaan.

Ei siinä mitään, tiedän ettei kyse ole mistään vakavasta, mutta kyllähän se pistää vituttamaan kun nyt on kolmisen viikkoa kaikki punnerrusliikkeet pitänyt tehdä pienillä painoilla. Kyllähän niilläkin kunnon tuntuman lihakseen saa ja pitkillä sarjoilla jopa tehokkaamman treenin aikaan kuin isoilla painoilla tehdyillä lyhyillä sarjoilla, mutta jotenkin sitä vaan kaipaa niitä isompiakin painoja…
Tällä(kin) kertaa nyt kuitenkin pidempiä sarjoja kohtalaisen kevyillä painoilla. Ihan perustreeniä ilman turhia kikkailuja. Ensimmäisenä vinopenkki smith:ssä. 20 toiston sarjoja. Ja monta.

Seuraavana tavallinen tasapenkki ja sama homma, eli 20 toiston sarjoja. Ensimmäiset toistot tuntuivat aika kevyiltä, mutta kyllä siinä loppuvaiheessa sai ihan oikeasti vääntää hampaat irvessä… Totuuden nimissä on kai pakko myöntää että ei tainnut ihan jokaisessa sarjassa sitä kahtakymmentä toistoa tulla…

Ja loppuun rutistuksia peck-deck:ssä. Siinä ei ranne haitannut, mutta silti treenin teeman mukaisesti pitkiä sarjoja.

Vaikka treeni olikin jopa tylsän tavanomainen, oli rintalihakset kohtalaisen kipeinä seuraavina päivinä. Ei sitä hyvään treeniin aina tarvita isoja painoja, erikoistekniikoita tai muita hienouksia.
Ensi viikolla silti vuorossa giant-setit 😉
Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta