Doping

Tasaisin väliajoin minulta kysytään jotakin dopingiin liittyvää. Olenko itse käyttänyt, onko minulle tarjottu, mitä mieltä olen dopingista yleensä, hyväksynkö dopingin käytön jne. Nyt taitaa olla aika ottaa kissa pöydälle ja kirjoittaa aiheesta ihan oma kirjoituksensa.

Sanasta doping tuli varmaankin muutama vuosi sitten lähes poikkeuksetta kaikille mieleen hiihto, hemohes ja Lahti. Vähän samaan tyyliin useimmille tulee varmaankin sanasta kehonrakennus mieleen doping-aineet, anaboliset steroidit ja kasvuhormoni. Eikä ihme, onhan kilpakehonrakentajan fysiikka jotakin sellaista jota useimmat ihmiset pitävät mahdottomana saavuttaa ilman kiellettyjä aineita.

Harva treenaamaton ihminen kuitenkaan tietää millaisen työn takana lihaksikas keho on, oli sitten käytössä doping-aineita tai ei. Usein kuvitellaan että pistetään muutama piikki pakaraan ja lihakset kasvaa kuin itsestään. Ei se asia nyt ihan niin ole. Kyllä jokaisen lihasgramman eteen on vuodatettava lukematon määrä hikeä ja syötävä helvetisti kanaa ja riisiä joka tapauksessa. Siihen kun vielä lisätään riittävä määrä lahjakkuutta, on mielestäni ihan mahdollista kasvaa isoksi ja lihaksikkaaksi myös ilman dopingia.

Itse olen sitä mieltä, että hyvään kuntoon pääsemiseen ei tarvita roinaamista. Lihas kasvaa kovalla työllä, määrätietoisuudella, kärsivällisyydellä, oikeanlaisella ruokavaliolla ja riittävällä levolla. Hitaasti mutta varmasti. Näin ainakin omalla kohdallani. Sinnikkäästi olen vuodesta toiseen treenannut kovaa ja syönyt ainakin kohtalaisen kurinalaisesti. Ja joka vuosi lihasmassa on lisääntynyt, ei paljon, mutta ainakin vähän. Tiedän kyllä että en tule kasvamaan oikeasti isoksi ilman tuota paljon puhuttua voisilmää. Minulla ei yksinkertaisesti ole riittävästi lahjakkuutta tähän lajiin eikä vartaloni malli ole paras mahdollinen pitkine kapeine raajoineen. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että ajatus roinaamisesta on joskus houkutellut. Olen kuitenkin päättänyt pitäytyä naturaalina, vaikka sitten silläkin uhalla ettei minusta koskaan tule isoa.

Syitä tähän on monia. Yhtenä terveydelliset syyt, toisena ylpeys siitä että olen saanut itseni edes tähän kuntoon puhtailla keinoilla ja kolmantena, eikä vähäisimpänä itsepäisyys. Minähän aion saavuttaa asettamani tavoitteet ilman roinaamista, menee siihen sitten vaikka koko loppu ikäni.

Minulle ei ole koskaan tarjottu doping-aineita, ajoittain olen kyllä kohdannut epäilyjä dopingin käytöstä. Tuollaiset epäilyt lähinnä naurattavat, aika saatanan lahjaton olisin ja tekisin jotakin todella väärin jos reilusti yli kymmenen vuoden tinkimättömän treenaamisen ja tarkan syömisen lisäksi olisin tarvinnut doping-aineita tähän kuntoon päästäkseni.

Metallisydän

10 vastausta artikkeliin “Doping”

  1. Joo kissa pitää aina välillä nostaa pöydälle 🙂 Töissä just pidin eläkeläisporukalle infitilaisuuden tähänkin liittyen. Oli pakko kun mulle selvästi tehtiin jotakin dopingtestiä salaa muka vierestä kysymällä 😀 Sain lopulta negatiivisen testituloksen ,D

    • Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja suoraan. Mun mielestä muutenkin jos jotain kiinnostaa, niin voi tulla suoraan kysymään. Typerää kuiskutella selän takana…

  2. Mitkäs me tavoitteet taas ovatkaan, kun on karannut muistista… pal

    • Kaukaiset, mutta uskoakseni saavutettavissa olevat tavoitteeni ovat 50cm hauiksen ympärys ja 100kg paino 10% rasvoissa.Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että tuo rugbyn pelaaminen hidastaa väkisinkin noiden tavoitteiden saavuttamista…

  3. Niin, kyllä voimalajeihin ja kehonrakennukseen vahvasti aina liitetään ajatus siitä, että kaikkihan ne käyttää jotain 😮 Kyllähän sitä vähän naureskellen tänä päivänä itse suhtautuu niihin ihmisiin jotka ovat niin tietävinään. Esim. kerran sain kuunnella selkäni takana sellaisen keskustelun kahden keski-ikäisen naisen suusta, kuinka on kamalaa kun nainen treenaa niin kuin Jutta Gustafsberg, joka sekin käyttää ihan varmasti jotain 😀 Juu näinpä… Että jos meikäläinen tällaisena kukkakeppinä jo herättää ihmisissä tällaisia keskusteluja selän takana, niin mitähän mahtaa tapahtua sitten kun vielä tästä kasvan 😀

    • Kyllähän se toisaalta on ymmärrettävää että näihin lajeihin liitetään usein doping-epäilyjä. On helpompi ”tavikselle” uskoa ettei kovaan kuntoon pääse ilman dopingia, sillä niinkuin oikeuttaa itselleen rapakunnossa olemisen 🙂

  4. Roinat ja treeni on yhdistetty ja tullaan aina yhdistämään jos pattia löytyy vähänkään normitallaajaa enempää. Näin se vaan on, mutta onneksi itse tiedostaa mitä tekee ja mitä ei. Nostan hattua sulle, että oot päättänyt ottaa kyseisen linjan! Kova treeni, puhdas ravinto ja lepo.. siinä ne kolme peruspilaria, niillä pääsee jo pitkälle 🙂

    • Mulla noista kolmesta peruspilarista hivenen heikolle jää tuo levon osuus, ei vaan malta levätä kun urheilu ja treenaaminen on niiiin mukavaa 🙂

  5. Doping on erittäinkin hieno keskustelun aihe, mikä törmää mahdottomuuteensa jo sen määrittelyssä.Miten suhtaudut itse piristeisiin, menevätkö ne dopingiksi vai ”sallituiksi keinoiksi”?

    • Tuo on kieltämättä mielenkiintoinen ajatus. Uskon että sitä on minua viisaammat ihmiset miettineet sen verran että luotan heidän arvioonsa. Kyllähän nuo aika tarkasti on ADT:n ja WADA:n toimesta määritelty.Monet piristeistä, kuten esimerkiksi DMAA on kielletty kilpailujen yhteydessä, ei harjoituskaudella. Sitä itsekin käytin talvella. Jätin sen pois käytöstä rugby-kauden alkaessa, vaikka aika epätodennäköistähän se on että minua tultaisiin testaamaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta