Viimeaikaisia leffassakäyntejä

Viimeaikoina on tullut käytyä ehkä hieman normaalia vähemmän elokuvissa, mutta muutaman kerran nyt kuitenkin. Kaikki kolme viimeisintä leffakokemusta ovat olleet jokseenkin erilaisia.

Lähdetäänpä liikkeelle Salakuljettajasta.

Mark Wahlbergin esittämä entinen salakuljettajasuuruus Chris kiristetään vielä viimeiselle keikalle. Kaikki ei mene kuten pitäisi ja soppa on valmis. Rahat on saatava kasaan ja perhe pelastettava… Odotukset olivat korkealla: erinomaisia näyttelijöitä, toimintaa, jännitystä ja kostotarina. Kaiken pitäisi olla kohdallaan, mutta ei. Liekö sitten vika ohjaajassa vai katsojassa, mutta minusta leffa oli melkoinen pettymys. Niin basic-leffa kuin vain olla voi, ei mitään sellaista mikä olisi jäänyt mieleen. Itseasiassa kun viikon kuluttua leffan katsomisesta juttelin kaverini kanssa viimeaikoina nähdyistä elokuvista, en saanut millään mieleeni minkä leffan olin käynyt katsomassa. Kertonee aika paljon…

Sinänsä todella harmi, että Mark Wahlbergin (joka on yksi monista suosikkinäyttelijöistäni) lisäksi leffassa oli kaksi muuta loistavaa näyttelijää, Ben Foster ja Giovanni Ribisi (joka muuten oli uransa alussa Frendien Pheoben sekopääveli) jotka kaikki vetivät roolinsa todella hyvin, leffa vaan oli tylsä.

Seuraavana kävin katsomassa Nälkäpelin.

Rikas eliitti huvittelee laittamalla parikymmentä köyhistä oloista olevaa nuorta taistelemaan hengestään, vain yksi voi selvitä hengissä. Osallistujat valitaan arpomalla ja elokuvan päähenkilö Katniss tarjoutuu vapaaehtoiseksi säästääkseen valituksi tulleen pikkusiskonsa hengen.

Elokuvan tuskastuttavan pitkä alku antaa odottaa itse toimintaa todella pitkään ja kun toiminta alkaa, on sekin pettymys. Teennäistä ja hölmöä, eivät ihmiset oikeasti toimisi noin! Kaikki huipentuu lopun koiramonstereihin, ainoa mieleeni nouseva kysymys on ”Miksi?” Miksi elokuvan loppukin pilattiin joillakin helvetin örkkiolioilla? Miksi elokuva oli typerä? Miksi tämä elokuva ylipäätään tehtiin? Jos kiinnostaa katsoa nuorten tappavan toisiaan, suosittelen ehdottomasti ennemmin 12 vuotta vanhaa Japanilaista leffaa Battle Royale.

Viimeisin leffassa katsomani elokuva olikin sitten takuuvarma Titanic 3D.

Sanokaa vaikka pehmoksi, mutta Titanic on loistava elokuva. Myönnän ihan suoraan että kyllä taas silmät kostuivat parissa kohdassa. 3D oli kyllä silti aivan turha juttu taas kerran. Itseasiassa mielestäni tuo 3D-hömpötys osaltaan heikensi taas tätäkin elokuvakokemusta. Onhan se kolme tuntia nyt helvetin pitkä aika istua epämukavat lasit naamalla. Välillä teki mieli ottaa lasit päästä ja katsella ilman. Sitkeästi kuitenkin sinnittelin leffan loppuun asti, eipä näkynyt kosteat silmänurkatkaan niin hyvin 😉

Edelleen odottelen että tämä 3D-muotivillitys menisi ohitse ja aivan varmasti jos sama leffa on tarjolla 3D:nä ja tavallisena 2D:nä, valitsen jälkimmäisen.

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Viimeaikaisia leffassakäyntejä”

  1. Hei, jos tuo 3D ei innostanut puoli vuosisataa sitten, ei se innosta nytkään. Kyllä se kohta taas tippuu muodista.

  2. Titanic ON loistava elokuva. Ja niin surullinen. Itkuksi se menee joka kerta. Kaikki siinä elokuvassa vain on niin surullista, ei pelkästään se DiCaprion uppoaminen meren pohjaan. Kaikki ne lapset, jotka eivät mahdu pelastusveneisiin, ne soittajat siellä kannella ja se niiden surullinen musiikki, rikkaat herrat brandylaseineen, laivan rakentajan pettymys, se kun Rose saapuu Amerikkaan ja katsoo vapauden patsasta jne. En ole käynyt katsomassa 3Dtä, mutta eilen tuli TV:stä ihan tavallisena versiona 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta