Back to basics – elämysmatkailua Metallisydämen tapaan

Kun elämä on yleisesti ottaen tasaista ja rauhallista, pitää vaihtelua hakea äärimmäisillä keinoilla. Välillä on tehtävä jotain extremeä, jotain aivan hullua, jopa vaarallista.

anarchymetallisydan

Päätin ottaa riskin ja vaarantaa terveyteni, ehkä jopa henkeni ja suuntasin treenaamaan Porin Stadionin punttisalille! Tuo legendaarinen, jo aikoja sitten parhaat päivänsä nähnyt lihatehdas on edelleen voimissaan. Siellä Porin kovimmat karjut ovat kolistelleet rautaa, pöllytelleet magnesiumia ja paukutelleet polvisiteitä jo vuosikaudet. Onhan tuo legendaarinen ilmaissali saanut jopa oman osuutensa parrasvaloista salaa kuvatun nettivideon myötä…

 

Kauhunsekaisin mutta kunnioittavin tuntein avasin Stadikan salin oven. Heti vastaan pölähti ah niin hienostunut tunkkaisen hien ja ruostuneen raudan sekainen tuoksu, VOIMAN tuoksu. Astelin hetken ympäri salia suuren kunnioituksen vallassa, täällä on tehty pojista miehiä! Vihdoin avautui edessäni tuo nettivideosta tuttu näkymä ja tiesin myös itse pystyväni mihin tahansa!

Jätin kuitenkin vatsalaudan rauhaan ja keskityin rintatreeniin. Luonnollisesti jo pelkkä salin tunnelma sai minut ylittämään itseni eikä rauta tuntunut painavan yhtään mitään. Johtuiko se sitten ilmapiirin selkeästä testosteronipitoisuudesta vai vaan siitä että painokiekot olivat isoja mutta kevyitä (Stadikan salin 10 kilon kiekot on saman kokoisia kuin oman salin 50 kilon kiekot…) Stadikalla ei laitteilla hienostella, ristikkäistalja on kasattu narusta ja nauloista, mutkatangot ovat nimensä mukaisia, mutkaisia venkuroita ja hivenen kyllä pelotti käsipainojen hitsausten pitäminen niillä vinopenkkiä tehdessäni…

Käsipainovalikoima ei sekään päätä huimannut. Tällainen hienohelma kun on tottunut siihen että esimerkiksi 15 ja 29 kilon väliltäkin löytyisi joku vaihtoehto… Toisaalta kyllä nuo 15 kilon käsipainot olivat itsessään melkoinen kokemus… Miten helvetissä niistä on saatu joka suuntaan jotenkin kierot?

Loppujen lopuksi selvisin kuitenkin treenistä Porin Stadionin punttisalilla hengissä ilman suurempia fyysisiä vaurioita. Henkisestä puolesta en sitten olekaan ihan niin varma…

Hauskaa kuitenkin oli mistä on kiittäminen erinomaista treeniseuraa: Kiitti mimmit, ilman teitä olisin varmaankin karannut kesken treenin 😉

Metallisydän

Yksi vastaus artikkeliin “Back to basics – elämysmatkailua Metallisydämen tapaan”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta