Metallisydän goes movies

Kuten otsikosta voi näppärä lukija jo päätellä, olen käynyt elokuvissa.

Aika kotimaispainotteiselta näyttää viimeaikojen elokuvavalintani. Aloitetaan vaikka Mission Impossible Ghost Protocol:sta johon kotimaista väriä toi jonkin verran leffan kakkospahis, Samuli Edelmann.

Uusin Vaarallinen tehtävä oli takuuvarmaa toimintaviihdettä, Cruise ja kaverit painoivat menemään ympäri maailmaa. Salajuonien vuoksi koko maailman tulevaisuus on vaakalaudalla ja IMF-järjestö on kaatunut. Cruise ja kumppanit joutuvatkin pelastamaan maailman ihan omin nokkineen. Jätetään nyt kuitenkin paljastamatta miten lopulta käy, tuhoutuuko maailma vai onnistuvatko huimapäiset ex-agentit pilaamaan pahisten suunnitelmat 😉

Samuli Edelmanin roolisuorituksesta kohistiin jo etukäteen paljon, eikä ihme. Harvemmin suomalaista näyttelijää nähdään tämän kokoluokan elokuvassa kuin pienessä sivuroolissa tyyliin Jouko Ahola Kingdom of heavenissa ja Tony Halme Die Hard 3:ssa. Tällä kertaa Edelmanilla oli kuitenkin näkyvä rooli elokuvassa ja hyvin Edelman siitä suoriutui.

Sitten lähdettiin kokonaan suomalaisen elokuvan pariin uusimman Vareksen myötä.

Vares ja kaidan tien kulkijat jatkoi samalla tyylillä kuin aiemmat ”uudet” Varekset. Vares palkataan tutkimaan murhatun tytön kuolemaa pohjanmaalaiseen pikkukylään, jota uskonlahko pitää rautaisessa otteessaan. Kylään mahtuu monenlaista erikoista persoonaa Peter Frantzenin hurmeisesta lahkonjohtajasta Kari-Pekka Toivosen mielisairaalan johtajaan. Mielestäni parhaan roolin vetää kuitenkin Aake Kalliala mopoilevana kylähulluna. Ihan mukiinmenevä elokuva.

Seuraavana vuorossa oli paljon odottamani Härmä.

255px-Harma_elokuvan_juliste

Trailerien perusteella odotukset Härmää kohtaan olivat korkealla. Puukkojunkkareita ja veljeskiistaa, mikä voi mennä vikaan? Ainoa epäilyksen aiheeni oli Mikko Leppilampi, joka on enimmäkseen nähty imelän hymypoikahurmurin rooleissa. Tällä kertaa Leppilampi teki kuitenkin elämänsä roolityön puukkojunkkarijoukon johtajana ja pahana poikana. Loistavia olivat muutkin roolityöt ja elokuvan toteutus muutenkin. Härmä paukahti suoraan kotimaisten leffojen suosikkilistani kärkipäähän.

Viimeisin katsomani leffa on alakuloinen Vuosaari.

Elokuva koostuu useista lomittaisista ihmiskohtaloista joita yhdistää ainoastaan asuinpaikka, Vuosaari. Tarinoita ei edes yritetä sitoa toisiinsa, vaan ne toimivat itsenäisinä tarinoina. Odotin Vuosaaren olevan jopa synkempi kuin se olikaan, lopussa joihinkin tarinoihin löytyi jopa toivonpilkahdus. Mikään hyvänmielen elokuva ei kuitenkaan ole kyseessä. Tunteisiin vetoava elokuva sai minulle välillä kyyneleen silmäkulmaan, välillä aggressiot nousemaan.

Loistavat roolityöt tässäkin kauttaaltaan. Ainoa joka sai minut ärsyyntymään oli Mikko Kouki, mutta en ole vielä nähnyt Koukilta yhtään sellaista roolisuoritusta joka ei olisi minua ärsyttänyt. Vittumainen jankuttaja jokaisessa roolissaan.

Metallisydän

8 vastausta artikkeliin “Metallisydän goes movies”

  1. Olen aivan samaa mieltä ja olinkin ihan yllättynyt miten paljon Edelmann näkyi toimintaptkässä 🙂 aikamoista erikoisuutta!Tuon Härmän vois pistää katselulistalle, etenkin jos se Mikko ei häiritsee vaan oikeastikin tekee hyvää työtä tässäkin roolissa 🙂 Kiitos vinkistä, en olis uskaltanut katsoa muuten ilman suosituksia!

  2. Jea, kiitos tästä postista taas:) Härmän kävin itsekin kattomassa sunnuntaina ja oli kyllä hyvä. En tykkää tosiaan itsekään Leppilammesta yhtään, mutta tässä oli erilainen. Vuosaari ja Vares olis tarkoitus käydä kattoo myös, kiva että sai nyt pikkupätkät sunkin ”arvosteluja” niistä..!:)

  3. Leppilampi veti Härmässä kyllä ihan helvetin hyvin (niin kuin myös muut näyttelijät), itse leffa tosin oli mielestäni vähän liian pitkä ja kliseinen, mutta muuten kyllä kotimaiseksi erittäin jees. Btw mitenkäs nuo leffaliput ovat noin halpoja? 😮

    • Kanta-asiakas alennus 😉 No ei kai 🙂 Sarjalippuja kun ostaa oikeaan aikaan niin säästää jonkin verran. Lisäksi käytin hyväkseni hiihtoloma-ajan tarjouksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta