Uutta ja vanhaa

Eilen olin elämäni ensimmäisissä rugby-treeneissä ja täytyy kyllä sanoa että hauskaa oli! Vielä jos joskus oppisi ymmärtämään jotain tuosta lajista… nyt lähinnä juoksin pitkin kenttää kirjaimellisesti pallo hukassa 🙂 Pidän kuitenkin ainakin teoriassa mahdollisena että saatan joskus oppia juoksemaan edes oikeaan suuntaan…
No, toivossa on hyvä elää…
Palataanpa kuitenkin vielä näihin hivenen tutumpiin touhuihin, eli kuntosalille…
Jalkatreenit on olleet taas hiukan tauolla, polvi kun on taas rikki. Eri polvi kuitenkin kuin viimeksi 🙂 Tällä kertaa teloin polveni venytellessä. Kyllä. Venytellessä. Olen aina ollut sitä mieltä ettei venyttely ole ihmiselle hyväksi, siksi sitä niin harvoin harrastan. Tällä kertaa vedin töissä lapsille venyttelyä ja venyttelyn lopuksi eräs 13-vuotias tyttö heitti itsensä lotus-asentoon (siis siihen missä istutaan risti-istunnassa jalkaterät reisien päällä) ja kysyi pääsenkö minä samanlaiseen asentoon. Pakkohan se oli kokeilla, ei muuta kuin jalkaterä reiden päälle ja kädellä painamaan polvea alaspäin ja vääntämään toista jalkaa päälle. Niinhän siinä kävi, että polvesta kuului kohtalaisen kova paukahdus ja lotus-asentoon jäi pääsemättä. Kipua ei polvessa kuitenkaan tuntunut ennen kuin illemmalla ja yö olikin sitten yhtä tuskaa. Seuraavana päivänä ei kipua enää tuntunut mutta polvi oli jäykkä ja turvonnut. Turvotus onneksi laski pikku hiljaa joten ei siellä ehkä mitään pahasti rikki mennyt… Eikä tuo neopreenituella tuettuna ainakaan rugby-treeniä haitannut 🙂 Ehkä kuitenkin varon vielä pari päivää ennen kuin isken tangon niskaan ja alan kyykkäämään…
Nyt on siis taas keskitytty yläkropan treenaamiseen. Ja miksi niitä jalkoja treenatakaan, housut on kuitenkin jalassa lähes aina…
Rintatreenissä tein yhdenlaisen oman ennätykseni, nimittäin loivassa vinopenkissä 56-kilon käsipainoilla ehkä oikein sarjaksi laskettavan suorituksen… Ensi kerralla sitten ne 61-kiloiset… 🙂
Rintatreeni jatkui tavallisella vinopenkillä ja pudotussarjoilla.
Olkapäätreenin olen jo pitkään aloittanut vipunostoilla, mikä on tarkoittanut sitä ettei pystypunnerruksessa ole kovin isoja painoja tarvinnut heilutella. Kokeiltiin nyt sitten vaihteeksi ensin pystypunnerrusta ja vaikkei nyt ennätyspainot siinä liikkuneetkaan, niin ihan tyytyväinen olin tuohonkin.
Nyt onkin edessä joulun pyhät, mikä tarkoittaa omalla kohdallani entistä kovempia treenejä 🙂 Ei muuta kuin lisää rautaa tankoon!
Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Uutta ja vanhaa”

  1. Pahasti polvi kuulostais et kierukka olis menny, toivottavasti ei. Onneksi ihminen tulee toimeen vaikka olis hieman rikki.

  2. No siinä voi olla yksi aika suuri syy että polvet prakailee, eli että venyttelyä ei tule harrastettua. Mitens muu lihashuolto, hieronta jne? Ihan yhtä tärkeä asia on pitää kehosta huolta treenaamisen jälkeen, ellei jopa tärkeämpää joka ehkäisee vammoja todella suurella prosentilla. Ei pelkkä lämppäily ennen jumppaa sitä tee sekä sauna treenin jälkeen, eteen tulee turhan usein kavereita jotka treenaavat todella kovaa ja lahjoja olisi mutta se homma jää puolitiehen, juurikin kropan laiminlyöntien takia. Se on sitten kiva vanhana tepastella kun jalkoja jomottaa ihan omaa tyhmyyttään.t: Mika

  3. Anonyymi 1: Toivottavasti ei. Katsotaan miten se tuosta tervehtyy…Anonyymi 2: BJJ:n alkeiskurssi jäi kesken edellisen polven rikkoitumisen takia. Eiköhän sitä jossain vaiheessa tule vielä jatkettua, oli se sen verran kivaa sekin ja kun pukukin on hankittuna :)Mika: Kyllähän tuota oikeasti tulee venyteltyä enemmän venyteltyä kuin annoin ymmärtää, kirjoituksissani kannattaa yrittää aina lukea se ironia sieltä rivien välistä 😉 Tosin onhan se totta että aivan liian vähän silti venyttelen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta