Magneettikuvaus

Eilen kävin elämäni ensimmäistä kertaa magneettikuvauksessa.

Monenlaista lomaketta pitä täyttää ennen kuvausta: en ole raskaana, ei ole ollut sydänsairauksia, ei vieraita metalliesineitä kehossa (vai lasketanko metallisydän?)…

Lomakkeiden täyttämisen jälkeen minut ohjattiin itse magneettikuvaimen luo. Kammottavan näköinen vehje!
Siihen minut sitten aseteltiin pedille makaamaan, koipi köytettiin kiinni ja käskettiin olla liikkumatta, kuvaus kestää 20-30 minuuttia. Siis mitä helvettiä, liikkumatta 30 minuuttia?! No, lupasin yrittää. Hoitaja asetti kuulosuojaimet päähäni ja laittoi musiikin soimaan, laite kun ilmeisesti pitää kovaa ääntä.
Sitten alkoi kelkka liikkua ja tuntui kuin minua olisi lykätty johonkin sirkkeliin… Uskon kyllä että jollekin saattaa paniikki iskeä kun lykätään tuon laitteen uumeniin pää edellä… Onneksi minulta kuvattiin vaan jalka joten olin koko ajan yläkeho laitteen ulkopuolella. Eipä silti minun massiivinen rintakehäni tuohon pieneen putkeen olisi mahtunutkaan…
Lopulta kävi niin, että heräsin siihen kun hoitaja tuli kertomaan kuvauksen onnistuneen hyvin. Nukahdin siis totaalisesti laitteen sisuksiin 🙂

Nyt sitten odotellaan maanantaihin jolloin minulla on aika lääkärille ja kuulen tuomion kuvista…

Ai niin, päivän sukat:
Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Magneettikuvaus”

  1. Täällä ilmoittautuu kans yks joka nukahti magneetissa. Oli niin surkeeta musaa et unihan siinä tuli…Mut en kyl ihmettele tosiaan jos jollakin tulee tuolla ahtaanpaikankammo.

  2. Matti: Juu, uni tuli 🙂 Taisin olla hiukan väsynyt…Karppu: Mukava paikkahan se oli nukkua, hiukan ahdas vaan :)uuno: Hehe, niinpäs taitaa olla… ja kuvaus eikä kauvaus… On tainnu sormet olla hiukan kohmeessa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta