Mikä on elämässä tärkeää?

Olen täällä aiemminkin kirjoitellut aika avoimesti ajatuksistani ja suhtautumisestani elämään. Jos ei kiinnosta lukea lässytystä elämän arvoista ja onnellisuudesta, kannattaa tämä teksti skipata, lähipäivinä kirjoittelen taas tiukkaa tekstiä treenaamisesta 🙂

Otetaan nyt kuitenkin aiheeseen kevyt lasku ja johdatellaan juttu siihen treenijuttujen myötä 🙂 Varmasti kaikki blogia enemmän seuranneet ovat hyvinkin selvillä siitä, että kuntosalitreeni on intohimoni, voisi sanoa että rakastan treenaamista ja sitä tunnetta minkä se minussa aiheuttaa. Kaikkensa antamista, voimakasta oloa treenatessa ja uupumusta treenin jälkeen. Mahtavia tunteita.

Tunteet ovat muutenkin mahtava asia. On hienoa tuntea jotain, mikään ei ole tylsempää kuin tunteettomuus, liika tasaisuus. Kaikki ihmiset nauttivat ilosta ja onnellisuudesta, rakkaudesta. Harvoin tulee ajateltua että negatiivisillakin tunteilla on paikkansa. Kun välillä tuntee vihaa, kiukkua, surua ja ikävää, huomaa myös positiivisten tunteiden korostuvan.

Mielestäni elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä. Jos elää varman päälle, niin ettei koskaan pety tai satuta itseään, voi jäädä jotain mahtavaa kokematta. Kun asettaa itsensä alttiiksi pettymyksille ja ottaa riskejä, on mahdollista että tulee turpaan, mutta voi olla myös että saavuttaa jotain, kokee jotain ihmeellistä. En tarkoita että pitäisi ryntäillä suin päin minne vaan, mutta pitää muistaa että ”jos ei hyppää, ei voi lentää”…

Olen joskus miettinyt oman elämäni tarkoitusta. Minä en tule poistamaan maailmasta nälänhätää tai keksimään parannuskeinoa Aidsiin, ei mitään niin ylevää. Olenkin itsekkäänä ihmisenä päätynyt siihen, että oman elämäni tarkoitus on olla onnellinen.

Mikä sitten tekee minut onnelliseksi?
Työ. Teen työtä jota rakastan ja josta nautin.
Treenaaminen ja kehitys jota saan treenillä kehossani aikaan. Treenaaminen aiheuttaa minulle sekä fyysisen että psyykkisen hyvän olon.
Hyvät ystävät, jotka ymmärtävät minua, hyväksivät minut sellaisena kuin olen ja joihin voin aina luottaa. Olisin hukassa ilman ystäviäni.
Rakas perheeni. Minulla on mahtavat vanhemmat ja todella rakas sisko jotka ovat aina tukenani. En varmaan koskaan pysty kertomaan heille kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat minulle.
Ja tärkeimpänä rakkaus, ihminen jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Se jos mikä tekee minut onnelliseksi.

Ja harava heiluu…

Syksy, tuo ihana vuodenaika kun sataa ja on kylmä. Muun mukavan lisäksi syksyyn kuuluu vielä rakastamani pihatyöt… Yhtenä syksynä päätin päästä helpolla ja vetelin ruohonleikkurilla lehdet silpuksi, kyllä ne sinne maatuu… No maatu joo, ja seuraavana kesänä saikin sitten leikata nurmikkoa kahdesti viikossa… No taas lykkäsin pihansiivousta mahdollisimman pitkään, mutta pakkohan se oli jossain vaiheessa hoitaa. Vittumaista puuhaa…
 
Lähtötilanne:
 

Innokas työmies:

Lopputulos paria tuntia ja muutamaa kirosanaa myöhemmin:

 
No, nyt se on tehty. Pihahommien jälkeen päätin palkita itseni kunnon treenillä 🙂 Ihme kyllä virtaa riitti aivan saatanasti!
 
 
 
 
Päivän sukat näyttää tälläkertaa tältä: