Lepoa mökillä

Tiistaina treenattiin Karpan kanssa jalat kokeillen uutta 10 x 10 kyykkyohjelmaa (juttu TÄÄLLÄ). Täytyy sanoa että perille meni. Reidet ja pakarat oli sen jälkeen kuin hakatut. Lihakset oli niin kipeinä että käveleminen sattui. Perjantaina päätinkin treenikierron päätyttyä pitää parin päivän huilin ennen jalkojen uudelleen treenaamista. Lepuuttaa sekä kehoa että mieltä oikein kunnolla. Heitin kamat kassiin, hyppäsin autoon ja suuntasin mökille.

Mökillä rentouduin oikein kunnolla. Söin, luin ja saunoin. Nukuin paljon, noin kymmenen tunnin yöunien lisäksi parin tunnin päikkärit molempina päivinä. Lisäksi istuskelin paljon rannassa järvelle tuijotellen ja kauniista luonnosta nauttien.

Mökki on kuulunut elämääni ensimmäisestä kesästäni lähtien. En ole ollut kuin parin kuukauden ikäinen kun olen ollut siellä isän ja äidin kanssa ensimmäisen kerran. Sen jälkeen ei taida olla ainoatakaan kesää etten olisi mökillä käynyt. Monina kesinä olen viettänyt siellä useita viikkojakin. Siitä on muodostunut minulle elämäni rakkain ja tärkein paikka. Se on täynnä hyviä muistoja. Mökillä rentoudun aina ihan täydellisesti, huolet unohtuvat ja mielen valtaa rauha viimeistään savusaunan pehmeissä löylyissä.

Mökilläkin minun on pakko päästä liikkumaan. Se kuuluu osana minun rentoutumiseeni. Onneksi on lenkkarit ja soratie, soutuvene ja koivurangasta tehty leuanvetotanko. Kunnon kuntopiirin jälkeen on mahtava käydä saunassa ja uimassa. Sen jälkeen on mukavan raukea olo.

Lempihetkeni mökillä ovat aamuvarhainen auringonnousu järven ollessa peilityyni ja taivaan pilvetön tai vastakohtaisesti kunnon ukkosmyrsky. Ensimmäisessä vaihtoehdossa luonto on kauneimmillaan ja jälkimmäisessä hurjimmillaan. Mahtavaa on myös istua keskellä yötä rantakalliolla, katsella järvelle ja mietiskellä. Silloin mieleni valtaa aina surumielisyys ja saattaapa poskelle vierähtää jokunen kyynelkin.

Metallisydän

5 vastausta artikkeliin “Lepoa mökillä”

  1. Mites se silleen? 28. Rakastan…Elämää ja sitä, että siitä voi tehdä lähes täysin juuri sellaisen kun itse ikinä haluaa.—–Suosin enemmän hiljaista rentoutumista ja miettiä kaikkia niitä saavutuksia mitä on saanu aikaseksi ja mitkä on vielä edessä.Multa tosiaan kesti puoli vuotta uskaltautua mennä istuun ittekseni iltaa paikkoihin missä vietin elämäni parhaat hetket jos poisluetaan kisa-areena.Vaikuttaa aika muikealta viikonlopulta

  2. Dexteri: Jep, rakastan elämää ja oma elämäni on tällä hetkellä hyvin pitkälti sellaista kuin sen haluan olevan. Toki aina on parannettavaa :)En siis ollut mökillä suremassa mennyttä tai tulevaa, vaan nauttimassa. Olen 95% aina hyvällä tuulella, iloinen ja positiivinen, myös tuolla mökillä. Kuitenkin myös surumielisyys on mahtava tunne ilman että siinä olisi mitään negatiivista. Surumielisyys ei liity mitenkään tuohon paikkaan tai sen aiheuttamiin tunteisiin. Se vaan tulee helpommin esiin tuolla kun on aikaa olla ja ajatella. Olen silti mökilläkin aina suunnattoman onnellinen ja iloinen. Mielestäni ihmisten pitäisi oppia nauttimaan erilaisista tunteista. Ei suru ole aina pahasta…Sitäpaitsi vaikka olen hyvin tyytyväinen elämääni tähän asti, olen varma että elämäni parhaat hetket ovat edessäpäin!Helena: Kesä on mahtavaa aikaa, saisi aina olla kesä! Kuka sitä kylmää talvea kaipaa?!?

  3. Hohoo loistava homma! Mie ehin jo arvuutella että onko sielä vielä kaikki levyt tangossa, ja samettihousut jalassa mutta mitäpä sitä turhaan ;)Tuo on kyllä niin totta että eihän se todellakaan aina pahasta ole, mie en kyllä kehtais vaan ääneen sitä mennä myöntämään ainakaan ekana jonossa suuren hiillostuksen takia 😉 Takaapäin on aina helpompi huuella. Mihin sulla on muuten paino asettunu nytkö dieetti on ollu jo jonkin aikaa ohi?

  4. Välillä on mukava synkistellä vaikkei siihen syytä oliskaan :)Paino pyörii siinä 92 kilon paikkeilla riippuen päivästä, kellonajasta ja syömisistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta