Lapsuus leffassa

Eki esitteli omassa blogissaan lapsuutensa vaikuttavimmat elokuvat ja heitti haasteen minulle. Lukiessani Ekin kirjoitusta alkoi omat lapsuuden leffat vilistä silmissä, tartuin siis haasteeseen ilomielin 🙂

Minulla tuo elokuvainnostus alkoi siinä 80-luvun lopulla kun meille hankittiin ensimmäiset videot. Ensimmäisiä vuokrattuja elokuvia oli Sho Kosugin Ninja-elokuvat. Niistä se lähti, ei silloin niin ollut noilla ikärajoilla merkitystä…

ninja

Tuon Enter the Ninjan jatko-osat vuokrattiin pikapikaa ja niiden jälkeen sitten siiryttiin Amerikan Ninjaan sun muuhun. Nuo Kosugin Ninja-elokuvat ovat kuitenkin ensimmäisiä vaikutuksen tehneitä elokuvia.

Seuraavaksi on mainittava Turtles-elokuvat. Ninja-teema siis jatkui edelleen, tosin hiukan paremmin taisin osua kohderyhmään tällä kertaa… Ja siis kyseessä on nimenomaan ne näytellyt elokuvat, piirretyt oli ihan lapsille, ei sellaisia kukaan jaksanut katsoa! Turtles III on ensimmäinen elokuva, jonka muistan katsoneeni elokuvissa. Vaikka ensimmäinen ja toinen elokuva ovatkin reilusti tuota kolmatta osaa parempia, nostetaan listalle tuo kolmas juuri elokuvateatterielämyksen vuoksi.

turtles

Sitten tuleekin listan musta lammas. Kyseessä on ainoa elokuva, josta olen nähnyt lapsena painajaisia. Hyvät, pahat ja rumat. Sain katsoa elokuvan isän kanssa myöhään illalla varmaan joksus 6-7 vuotiaana ja se teki heti vaikutuksen. Edelleen kyseinen elokuva on yksi suosikeistani.

Niin ja painajaisia aiheuttanut kohtaus oli elokuvan aloituskohtaus, jossa ”paha” ensin ruokailee perheen isän kanssa, perheen pelko on käsin kosketeltavaa, eikä osoittaudu turhaksi, ”paha” teurastaa ruokailun jälkeen koko perheen.

Seuraavaksi elämääni astui kauhu Chucky-nuken ja Freddy Gruegerin myötä. En ollut tiennytkään millaisia elämyksiä hyvät kauhuelokuvat voivat ihmiselle antaa. Kaikista Painajainen Elm Streetillä ja Child’s Play elokuvista suurin suosikkini oli ehdottomasti Child’s Play 2.

Sitten alkoikin toimintaelokuvien vyörytys Van Dammen, Schwarzeneggerin ja Stallonen voimin. Tuolloin ei siis tainnut näyttelijäntaidot olla kovin suuressa suosiossa… Näiden näyttelijöiden leffoista löytyisi montakin lapsuuden suosikkia, mutta nostetaan listalle ehdoton suosikki Terminator 2. Taisin osata jossain vaiheessa lähes kaikki vuorosanatkin ulkoa…

Tuollaisista elokuvista se alkoi Metallisydämen elokuvahulluus. En ole koskaan tykännyt komedioista ja se kyllä näkyy tälläkin listalla. Tulihan sitä katsottua Pooliisiopistoja ja Uuno Turhapuroja, mutta ne eivät koskaan tehneet minuun kummempaa vaikutusta. Vaikka aika väkivaltaiselta tuo lapsuuden elokuvakattaus näyttääkin, ei minusta tullut kaduilla riehuvaa tappajaa… vai tuliko…? Onko kukaan enää turvassa kieroutuneen Metallisydämen kostolta…?

Haasteen välitin eteenpäin Elokuvablogia pitävälle Päiville.

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Lapsuus leffassa”

  1. Mulla on toi Hyvät, pahat ja rumat nii ostettuna (ainoo westeri hyllys) viel muoveissa 🙂 Olen odottanut wester muudiani..ehkä se nyt tuli kun äijä kehus näin kovasti ja kuuluu viellä arvokkaisiin lapsuusajan leffoihin :). pANG pANG!!!Mites noi Turtlesit…ite en muista ”näyteltyjä” konnia ollenkaan…muistan vaan piirretyt ja tietty ne lelut joista kerran jo mouhosinkin omalla puolellani 😀 Pitäisköhän minun hankkia noit ”oikeita” konna leffoja ..hmmmm..nyt youtube käyntiin ja katsomaan josko löytyis pientä kurkistus ikkunaan ennen tilausta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta