Lisäravinteiden ABC

Mitkä ovat ne tärkeimmät lisäravinteet? Mitä lisäravinteita kannattaa käyttää? Mitkä lisäravinteet ovat oikeasti toimivia? Nämä kysymykset pyörivät varmasti jokaisen kuntosaliharrastajan mielessä.

Tuossa jokin aika sitten minulta toivottiin tänne blogiin kirjoitusta lisäravinteista. Siis ihan perustietoa, lisäravinteiden ABC:tä. Olen sellaisen joskus kirjoittanut ja nyt kaivoin tuon jutun esiin ja päivitin sitä hiukkasen.

Tässä on siis omia mielipiteitäni lisäravinteista. Omat mielipiteeni perustuvat pääosin omiin kokemuksini, paljon on kaikenlaista tullut testattua, osan olen todennut toimiviksi, osasta en ole mainittavaa hyötyä huomannut. Lähdetään liikkeelle siitä tärkeimmästä:

Palautusjuoma

Jos en mitään muuta lisäravinnetta käyttäisikään, käyttäisin palkkaria. Se on erittäin tärkeä lihaskasvun ja palautumisen edistämisessä. Treenin jälkeen energiavarastot ovat tyhjinä ja keho tarvitsee energiaa. Toisaalta myös lihakset tarvitsevat rakennusainetta. Palkkarissa on juuri nämä tarvittavat jutut, hiilaria energiavarastojen täyttämiseen ja proteiinia lihasten rakennusaineeksi.

Palkkarin voi koota itse esimerkiksi maltosta ja hera-proteiinista, mutta itse olen pääasiassa käyttänyt valmiita palkkareita, helpompaa ja paremman makuista 🙂 Vaihtoehtoja on pilvin pimein, niistä kannattaa etsiä se itselle sopivin. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut käytössä Spiritin Power Recovery (suklaa on herkkua!!!)

Toinen selvästi toimiva juttu on lisäproteiini.

Lihaskasvuun tarvitaan päivässä n. 2-3 grammaa proteiinia / painokilo. Itse pyrin syömään keskimäärin 250-300 grammaa proteiinia päivässä. Saa siinä aika monta broilerin rintafilettä ja Ehrmannin rahkaa pistellä naamariinsa. Siksipä käytänkin tuon kiinteän ruuan ohessa hera-proteiinijauhoja täydentämään proteiinin saantiani. Teen yleensä kaksi proteiinijuomaa päivässä. Joskus tulee nautiskeltua proteiinijuoman sijasta Protein puddingista.

Kolmantena tärkeänä lisäravinteena käytän Kreatiinia.

Kreatiinin olen huomannut selkeästi parantavan suorituskykyäni. Nykyään on kaikenlaisia hienoja kreatiinipuryvaatteja sun muita, mutta omalla kohdallani olen huomannut toimivimmaksi ihan tavallisen kreatiini monohydraatin. Tulokset paranevat selvästi kun käytän kreatiinia. Toki kreatiini kerää kehoon hiukan nestettä ja nostaa siis painoa. Tällä saattaa olla myös vaikutusta tulosten nousuun. Kummasti sen kuitenkin heti huomaa treenissä kun kreatiini on käytössä. Ja onhan kreatiini varmaan tutkituin lisäravinne ja tutkimukset osoittavat siitä olevan selkeää hyötyä kehonrakentajille, miksei siis myös minulle 🙂

Kreatiinia käytän jaksottain, yleensä noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen pidän noin kuukauden tauon.

Seuraavana pitää mainita treenilaturi.

Treenilatureita on paljon erilaisia, osa toimii, osa ei. Itse käytin pitkään laturina yksinkertaisesti kofeiinia. Otin noin puoltatuntia ennen treeniä kaksi kofeiinipilleriä ja sain treeniin hyvän energialatauksen. Tuo toimii edelleen minulla hyvin koska en juo kahvia. Kokeilen kuitenkin koko ajan erilaisia treenilatureita, jotka tuovat treeniin lisää puhtia ja samalla parantavat pumppia lihaksissa. Tällä hetkellä käytössä on Reflexin Performance Matrix, joka on sitrulliinimalaattipohjainen treenilaturi. Sitrulliinimalaatti lisää veren virtausta lihakseen ja vähentää maitohappojen eritystä.

Siinä se neljän kärki. Noiden neljän mielestäni tärkeimmän ja selvästi toimivan lisäravinteen lisäksi käytän säännöllisesti glutamiinia. Glutamiini on tärkeää palautumiselle ja lisäänkin sitä aina palkkariini. Tärkeitä ovat tietenkin myös vitamiinit. Joka aamu otan kourallisen pillereitä ja kapseleita. C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia, kalaöljyä jne. Toinen kourallinen menee sitten illalla ennen nukkumaan menoa 🙂

Siinä mielestäni ne tärkeimmät. Nuo edellämainitut lisäravinteet ovat olleet minulla jo vuosia käytössä. Niistä en luovu jatkossakaan. Niiden lisäksi käytän ja kokeilen jatkuvasti uusia ja vanhoja lisäravinteita. Aina silloin tällöin tulee vastaan mielenkiintoisia uusia juttuja joita pitää testata.

Yksi tärkeä oppimani juttu on se, että laatuun kannattaa panostaa. En nyt tarkoita että pitäisi ostaa sitä markkinoiden kalleinta tuotetta, mutta se kannattaa muistaa, että ei se halvin palkkarijauho ehkä kuitenkaan ole se paras vaihtoehto… Ja kaikenmaailman laihdutuspillerit ja testoboosterit kannattaa kyllä jättää ostamatta, niissä heittää vaan rahansa hukkaan.

Tässä lisäravinneviidakossa kannattaa kuitenkin muistaa se tärkein, eli kunnon terveellinen ruoka. Kiinteä ruoka on aina kiinteää ruokaa ja lisäravinteet nimensä mukaisesti vain terveellisen ruokavalion lisä. Niillä on helppo täydentää omaa ruokavaliota, mutta kiinteää ruokaa niillä ei kannata korvata. (Erilaisia ruokavinkkejä löytyy Metallisydämen kokkinurkkauksesta)

Se, joka huutaa kovimmin, on yleensä kasan alimmainen

Olen jo pitkään miettinyt, mikä ihmeen älynväläys on ollut sijoittaa kuntosali kolmanteen kerrokseen, eikä käytössä ole edes hissiä… On se mukava siinä kassalla sitten korttia leimatessa huohottaa rappusten kipuamisen jälkeen että: ”Terve, LÄÄÄH, salille menisin, LÄÄÄH LÄÄH, joo kiitti, LÄÄÄH ”

Ja entäs se kovan jalkatreenin jälkeen kotiin lähteminen sitten? Voi kiesus, että on välillä hankala päästä ne rappuset alas asti kun jalat on ihan hyytelöä treenin jäljiltä. Tuntuu että rappuset jatkuu ja jatkuu vaan, pohjakerros ei tule vastaan koskaan… Onneksi on sentään vankka kaide, jota pitkin hivuttautua alaspäin…

Jotenkin on ollut into poissa jalkatreeneistä jo jonkin aikaa. Tässä jokin aika sitten saatiin salille uusi kyykkyhäkki ja se on nyt tuonut hiukan tuota jalkatreeni-intoa takaisin. Loppuviikosta sainkin tehtyä oikein hyvän jalkatreenin. Päätin tehdä oikein raskaita liikkeitä ja kunnolla. Treeni koostui askelkyykystä, takakyykystä, Hack kyykystä, reiden koukistuksista ja ojennuksista sekä parista erilaisesta pohjeliikkeestä.

Tuon treenin jälkeen oli juuri tuollainen alussa kuvailemani tilanne, että jalat olivat hyytelönä ja yritin hivuttautua portaita alas kaiteeseen tukeutuen, kun vastaan tuli joku perkeleen teinisählyjoukkue. Ja tietenkin koko portaikon leveydeltä. Ajatuksissani kun olin, lipsahti jalka rappuselta ja olin kaatua. Olisi se ollut aika ryminää, minä olisin vyörynyt portaita alas keilapallona ja ne 40-50 kiloiset sählynpelaajat olisivat lennelleet seinille kuin keilat. Onneksi sain tarrattua kaiteeseen ja pysyin pystyssä, säästyttiin ruumiilta. Teinisählynpelaajat mulkoilivat minua kummissaan, että mitä se setä siinä oikein kompuroi. Eivätpä tienneet että pelastin juuri heidän henkensä…