Hyvät bileet, vai oliko?

Lauantaina oli työpaikan pikkujoulut. Ilta aloiteltiin yhden työkaverin kotona alkoholia siemaillen, pikkupurtavia napostellen ja jutustellen. Otin sivistyneesti pari siideriä ja yhden paukun (vaiko sittenkin kaksi…)

Sieltä sitten siirryttiin varsinaiseen bilepaikkaan, missä syötiin, juotiin ja jutusteltiin lisää. Siideriä upposi hivenen vähemmän sivistyneesti lasi/pullokaupalla. Jutustelun laatu alkoi muuttua äänekkäämmäksi, eikä puheenvuoroja enää jaettu. Joulupukkikin poikkesi paikalla.

 

Lopuksi luonnollisesti suunnattiin baariin, mihinkäs muuallekaan… Baarissa ”jutustelu” oli tavanomaista. Kaikki huusivat yhteen ääneen, joku haastoi riitaa, jollain toisella oli rakkaushuolia… Lopulta löysin itseni taksijonosta umpijäässä. Jonottaa sai pari tuntia että pääsi taksiin ja kotiin omaan sänkyyn. Kotona hytisin vielä aamullakin.

nimeton2
 

Sunnuntaina heräilin puolen päivän aikaan ja aloin tutkiskella edellisen illan tavaroita. Housun lahkeet oli kurassa, paita haisi siiderille, toinen hanska oli hukassa ja takin taskusta löytyi tunnistamaton taskumatti. Lompakko ja kännykkä olivat onneksi tallella, samaa ei voi sanoa muistista. Olo oli hyvin heikko ja väsynyt. Ruokaa ei oikeastaan uskaltanut edes ajatella ennen kuin illemmalla.

Vaikka lauantaina todella mukavaa olikin, muistan taas tarkalleen, miksi en ryyppää kovin usein. Se ei vaan ole sen arvoista.

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Hyvät bileet, vai oliko?”

  1. Näinhän se vähän on. Silloin, kun on harvakseltaan liikkeellä niin siitä osaa nauttiakin paremmin kuin jos kyseessä ois jokaviikonloppuinen rituaali.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta