Kuolema-tulee-ennen-loppua-jalkatreeni

Eilen menin salille umpiväsyneenä ja aivan ilman motivaatiota. Edessä oli tietenkin jalkatreeni ja oltiin vieläpä treenijaksotuksen siinä vaiheessa, että treeniin oli tarkoitus sisällyttää runsaasti erilaisia erikoistekniikoita. Kaiken kruunasi se, että edellisen päivän pesäpallon pelaamisen jäljiltä reiden koukistajat ja pakarat olivat melkoisen tukossa. Lähtökohdat olivat siis erinomaiset 😉

Jotenkin sitä vaan sai itsensä liikkeelle ja kiipeämään salin rappuset kolmanteen kerrokseen. Jo sen jälkeen tuntui pientä hapotusta reisissä. Kuolema tulee ennen kuin tämä jalkatreeni on kunnialla hoidettu, ajattelin.

Sisulla aloitin lämmittelyn, jonkin aikaa poljin kuntopyörällä, hiki kihosi otsalle, jalat alkoivat lämmetä. Vielä hetki ja sitten muutama lämmittelysarja reisiojennuslaitteella. Edelleenkään ei motivaatiota juuri löytynyt, mutta tapanani ei ole antaa periksi, kun vuorossa on jalkatreeni, treenatan jalat, vaikka sitten pelkällä sisulla.

Kun ei kerran motivaatiota ole, niin parasta aloittaa täyslillä. Askelkyykkyä siis lisäpainoilla. Ensin 40 kilon käsipainot käsiin ja liikkeelle. 12 askelta ja painot alas, yhtään askelta ei olisi enää mennyt. Saman tien tilalle 20 kiloiset käsipainot ja sarja jatkuu… niin monta askelta kuin pystyssä pysyy. Ei mennyt montaa… Pakko oli kellahtaa maahan haukkomaan henkeä, miten tämä liike ottaakin niin paljon keuhkoihin… Enää kaksi samanlaista sarjaa jäljellä…

Jalat hapoilla siirryn eteenpäin, seuraavaksi vuorossa box-kyykky, josta suoraan jalkaprässiin. Sopivat painot molempiin ja ei kun kyykkäämään. Box-kyykyssä kaikki liike-energia pois jaloista ala-asennossa ja ylös, niin monta kertaa kuin psytyy… viimeinen toisto tuntuu mahdottomalta, ei ole varmistajaa, pakko punnertaa ylös asti! Sitten suoraan jalkaprässiin, reidet huutaa, vielä muutama toisto… Taas lattialle selälleen tuskainen ilme naamalla. Reidet huutaa armoa, vielä kaksi samanlaista sarjaa…

Raahaudun takareisikoneelle. Hiki virtaa pitkin kasvoja. Reilut painot koneeseen ja survomaan toistoja. Failureen asti mennään, sitten 10 sekunnin tauko ja vielä muutama toisto. Poltto takareisissä on melkoinen… Näitäkin kolme sarjaa. Pakko jaksaa, ei voi luovuttaa…

Jäykin jaloin hoipertelen pukuhuoneeseen sekoittamaan palkkarin. Palkkarin kanssa palaan salille, vielä on pohkeiden treenaaminen edessä…

Astelen ensimmäiselle pohjelaitteelle. Lataan kiekot laitteeseen, uloimmat kiekot sopivasti niin, että ne on helppo pudottaa pois. Edessä on ankara pudotussarja, tai oikeammin kolme pudotussarjaa… Sarja alkaa, punnerran toiston toiston perään, sekoan laskuissa, vielä muutama toisto ja sitten pudotus. Sarja jatkuu, pohkeita polttaa. Vielä pari toistoa… Ensimmäinen sarja takana, kaksi vielä edessä… Välillä muutama siemaisu palkkaria ja treeni jatkuu. Toisen sarjan jälkeen on pakko vähentää painoja jotta kykenee tekemään kolmannessa sarjassa riittävästi toistoja. En pidä siitä. Päätän tehdä vielä neljännenkin sarjan.

Viimeinen liike edessä. Raahaudun toiselle pohjelaitteelle hörppien palkkariani. Reidet ovat tukossa, pohkeita polttaa. Laitan pakkaan sopivan määrän painoa ja aloitan sarjan. Teen niin monta toistoa kuin pystyn, sitten siirryn viereiselle rappuselle ja teen pohjenousuja ilman lisäpainoja niin monta kuin pystyn. Polttaa! Vielä muutama! Polttaa!!!

Toinen samanlainen sarja ja treeni on ohi, kaikkensa antaneena hoipertelen suihkuun juoden loput palkkarit. Viileä suihku ja puhtaat vaatteet päälle, läpimärät treenivaatteet kassiin ja onnellinen hymy naamalla kotiin. On se treenaaminen vaan niin mahtavaa!

Ei perkele, vielä on edessä ne samat kolme kerrosta rappusia! Onneksi sentään alaspäin!

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta