Se viimeksi nauraa joka hitaimmin ajattelee.

Perjantaina oli siis sain viimein täydennysopinnot loppuun. Aamupäivällä vielä harjoiteltiin väkivaltaisen asiakkaan kohtaamista mutta iltapäivällä sitten saatiin todistukset kouraan. Jossain vaiheessa ehti jo epäusko iskeä ja pelotti että saanko tätä ikinä hoidettua kunnialla loppuun asti, mutta siinä se nyt on:

Nyt on taas opiskelut minun kohdaltani joksikin aikaa opiskeltu. Seuraavaksi voisikin sivistää itseään jollakin hyödyllisellä. Siihen tarkoitukseen hankin jo kirjankin, nimittäin Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa.

Tuota jos koettaisi seuraavaksi lueskella. Ihan mielenkiintoiselta näytti ainakin ensivilkaisulla ja onhan sitä jonkinverran kehuttukin netissä. Ymmärränkö siitä mitään onkin sitten eri juttu…

Sunnuntaina vietettiin töissä kolmen nuoren rippijuhlia ja niitä varten piti tietysti pukeutua edustavasti.

Vihaan kauluspaitoja, kravatteja ja pukuja. Tunnen oloni puvussa epämukavaksi ja jäykäksi. Pukeudun paljon mieluummin huppariin ja farkkuihin. Olenkin ylpeä hupparikansan edustaja. Nyt oli kuitenkin työn puolesta pukeuduttava tuohon epämukavaan kokonaisuuteen. Onneksi tällaiset tilaisuudet ovat työssäni aniharvassa…

On juhlissa tietysti hyvätkin puolensa, tarjolla oli kakkua, karkkia ja kaikkea muuta herkkua. Näin mukadieetillä olevalle sekään ei tietenkään ollut mitenkään mukava juttu. No tulihan sitä kakkua maistettua… taitaa olla turha enää yrittääkään pudottaa painoa kun selkärankaa ei tunnu herkkujen suhteen olevan enää lainkaan…

No, nyt lähden salille vetäisemään jalkatreenin, jos vaikka aloittaisi juoksumatolla…

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Se viimeksi nauraa joka hitaimmin ajattelee.”

  1. Itselläni on myös ko. kirja, mutta en saanut kurssista valitettavasti paljoakaan irti, koska kävin sen farmaseuttiopintojeni ekana vuotena, jolloin kaikkien mekanismien ymmärtäminen oli vaikeampaa. onneksi kirja on hyvä ja näin myöhemmin ymmärränkin sitä syvällisemmin. harmi, että ko. kurssi on siirtynyt avoimeen yliopistoon eikä kuulu farmasian laitoksen perussetteihin enää 😛 opettajana toimi siis pääasiassa yksi kirjan kirjoittajista, Antti Alaranta.

  2. Kauan tuo täydennyskoulutus kesti? Pitääs itekin mennä…Hirveä hinku opiskella, mutta vaikea varsinkin täällä korvessa päästä mihinkään työn ohessa.

  3. Plaster: Saapa nähdä ymmärränkö minä kirjasta mitään…MariP: Tuo oli vuodenmittainen koulutus, koulupäiviä oli kaksi kuukaudessa. Ihan sopivan mittainen, enempää ei olisi laiska jaksanutkaan 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta