Tavoitteita ja syitä tähän elämäntapaan.

Lapsesta asti ihanteenani on ollut lihaksikas vartalo. Jo lapsena tykkäsin kovasti leikkiä He-man leluilla, tosin niillä taisivat kaikki muutkin pojat tuohon aikaan leikkiä… Lihakset näyttivät kuitenkin jo siihen aikaan hienoilta vaikka niistä en mitään ymmärtänytkään. En edes tiennyt että He-manin näköisiä ihmisiä on ihan oikeastikin olemassa…

Kuntosaliharrastus alkoi itselläni teini-iässä, siinä 16-17 vuoden iässä. Pitkään se oli vaan harrastelua, mutta ajan kuluessa muuttui intohimoksi, addiktioksi ja lopulta elämäntavaksi (juttua treenihistoriastani löytyy täältä) Nyt en enää pysty kuvittelemaan elämää ilman kuntosalitreeniä. Nuppi alkaa hajota jo hiukankin pidemmän treenitauon takia, siksi en sellaisia juuri pidäkkään kuin pakon edessä.

Treenaamisen alusta asti halusin itselleni lihaksikkaan vartalon ja haluan edelleen. Sitä, koska sen saavutan, en tiedä. Voi olla etten koskaan, mutta työtä sen eteen tehdään ankarasti. Tämä on siitä hieno laji, ettei koskaan voi olla kehoonsa tyytyväinen, aina löytyy parannettavaa. Joillakin vähemmän, minulla enemmän.

Tällä hetkellä tavoitteena on kasvattaa joka vuosi mahdollisimman paljon lihasta puhtailla keinoilla, siis ilman lääkeaineita tms. Itselleni olen huomannut mahdolliseksi saada puhdasta painoa lisää noin kaksi kiloa vuodessa. Tällä hetkellä tavoitteena onkin saavuttaa 100 kilon paino alle kympin rasvoissa. Aika monta vuotta kovaa treenaamista on vielä edessä ennen kuin tuo tavoite on saavutettu 😉 Ja kun siihen päästään, asetetaan uudet tavoitteet.

Jotkut tuttavani eivät ymmärrä miksi haluan elää näin. Heidän mielestään on aivan hullua käydä treenaamassa lähes päivittäin, syödä samoja ruokia päivästä toiseen, sekoitella päivittäin proteiinijauhoja, kiduttaa itseään diettaamalla ja mikä pahinta, käyttää alkoholia vain pari kertaa vuodessa!

Paskat muiden mielipiteistä! Nautin treenaamisesta, salilla saa aina niin hyvän fiiliksen ja on mahtavaa antaa kaikkensa ja huomata jotain pientä kehitystäkin tulevan. Ruokaa syön elääkseni, en elä syödäkseni. Ruuan ravintoarvot ovat minulle tärkeämmät kuin aterian maku. Eihän kukaan oikeasti tykkää paljaan maitorahkan mausta vaikka mitä väittäisi. Kyllä sitä syödään vain ja ainoastaan sen ravintoarvojen takia, ei maun. Nautin myös dieetistä. Olen paljon energisempi ja jollakin kierolla tavalla tykkään nälän tunteesta, kunhan se ei ole liian kova. Ja se alkoholi. En ole teinivuosien jälkeen juurikaan kaivannut humalaa. Joskus kun otan, otan hillitysti. En edes muista koska olisin ottanut liikaa (vai johtuisiko siitä että kun otan liikaa, en muista sitä…?)

Elän siis näin kuin elän siksi että nautin siitä. Treenaan kovaa ja syön sitä maitorahkaa vaikka minusta ei koskaan He-mania tulisikaan. Minun kauhukuvani on se, että joskus herään todellisuuteen, jossa vatsa roikkuu housujen päällä, kädet ovat riu’ut ja lempiruokani on makkara ja olut (hyi saatana!)

No joo joo, onhan niitä tulostavoitteitakin. Haluan saada penkistä 200 kiloa, kyykystä ja mavesta 300. Hauiksen ympärys sinne 50 sentin paremmalle puolelle ja olutpullon avattua vatsalihasten välissä. Tai no, jätetään viimeinen pois kun en edes tykkää siitä oluesta.

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Tavoitteita ja syitä tähän elämäntapaan.”

  1. Onnea ja menestystä valitsemillesi tavoitteille!Noilla elämänarvoilla välttyy monesta pahasta – päihteistä on monelle koitunut loppuelämäksi kaduttavaa..Arvostan tavoitteellisuutta, varsinkin elämänlaatuun liittyviä! Kohtuullista olisi tietysti, että se hyväksyttäisiin myös aikuisväestön keskuudessa – etteivät seitenkymppiset joutuisi naurunalaisiksi salilla kolmekymppisten taholta ;-))

  2. Kiitos vaan!Itse arvostan myös ihmisiä jotka tekevät töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Erityisesti arvostan kaltaisiasi vanhempia ihmisiä jotka edelleen jaksavat pitää itsestään ja kehostaan huolta. Kyllä siinä olisi monella kolmekymppisellä paljon opittavaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta