Hero of the day II

Tänään jatkuu Hero of the day sarja. Sarjan edellinen osa, jossa käsiteltiin suomalaisia kehonrakentaja-idoleitani löytyy täältä.

Tällä kerralla käsittelyssä musiikkimaailman idolini, eli oikeastaan suosikkibändini ja mielimusiikkini. Pitäydyn muutamissa suurimmissa suosikeissani, koska lista saattaisi helposti venyä pitkäksikin…

 
Ensimmäisenä yksi ylitse muiden, suurin suosikkini, nettinimimerkkini ja blogini nimen lähde, Maj Karma!
 
 
Ensimmäisen kerran tutustuin Maj Karman Kauniisiin Kuviin ehkä joskus vuoden 1996-1997 paikkeilla. Silloin tallustelin Pori Jazzien aikaan Porin kaupungilla ja erään pikkuisen kuppilan edessä oli ilmaiskeikalla jokin rokkibändi. Jäin kuuntelemaan ja se oli menoa. Siitä hetkestä lähtien MKKK on ollut suurin suosikkini.
 
Sen jälkeen on tullut käytyä lukemattomilla MKKK:n keikoilla ja hankittua bändin koko tuotanto promosinkkuja myöten levyhyllyyn. Bändin itse järjestämä Karmarock-festari on jäänyt kahtena vuonna väliin.
 
Jari ja Ylppö
Kuva 2004 vuoden Karmarockista
 
Ikävä uutinen olikin syksyllä kun bändi ilmoitti lopettavansa keikkailun bändin jäsenten muiden projektien takia. Solisti Ylppöhän oli jo jokin aika sitten perustanut toisen bändin, Herra Ylppö ja Ihmiset, joka löi itsensä läpi ja kovaa.
 
Eniten itseeni vetoaa bändin varhaisempi tuotanto. Lempibiisini on, ylläri ylläri Metallisydän 🙂
 
 
 
 
 
Toinen suuri kotimainen suosikkini on Kotiteollisuus.
 
 
Kotiteollisuus on myös ollut suosikkini piiiitkään. Kotiteollisuus onneksi jatkaa edelleen keikkailua Hynysen äijäilystä ja kirjailijan urasta huolimatta. Kotiteollisuuden uusi levy on aina odottamisen arvoinen, varmaa ja taattua Kotiteollisuutta. Moni on väittänyt Kotiteollisuuden kärsivän niinsanotusta kaijakoo-sydroomasta, eli kaikkien biisien muistuttavan toisiaan. Tottahan se on, että tyyli on pysynyt hyvin samanlaisena, mutta jos kuuntelee esimerkiksi 10 vuoden takaista Tomusta ja tuhkasta -levyä ja vertaa sitä uusimpaan tuotokseen, ei voi väittää etteikö jotain olisi muuttunut. Toki sama tuttu ja turvallinen poljento on säilynyt kautta vuosien.
 
Poimitaanpa Kotiteollisuudelta tähän vaikka juuri tuolta Tomusta ja tuhkasta levyltä biisi Jos sanon. On muuten hynysellä tukka kasvanut kymmenessä vuodessa 🙂
 
 
 
 
 
Se suomalaisista, onhan täällä meillä paljon muitakin hyviä bändejä, kuten Amorphis, Charon, Nightwish (erityisesti uuden solistin myötä), 69 Eyes, CMX ja nuoruuden suosikit Apulanta ja YUP sekä paljon paljon muita. Nyt on kuitenkin aika astua ulkomaille.
 
Eihän siitä pääse mihinkään että se Metallica on se paras bändi (Maj Karman jälkeen tietysti).
 
 
Metallicaa on varmaan turha hehkuttaa sen enempää. Sen sijaan kerron viimekesän Sonisphere-festivaalista, missä olin tottakai Metallicaa katsomassa. Oltiin ensin viettämässä iltaa parin hyvän ystäväni kanssa ja hyvissä ajoin suunnattiiin kohti Poria ja festarialuetta. Hyvin ehdittiin katsomaan jo Linkin Parkia (loistava bändi sekin). Linkin Parkin jälkeen vietettiin hetki anniskelualueella missä siskon mies tarjosi useammankin virvoittavan juoman. Metallicaa mentiin tietysti katsomaan ja mahtava keikka oli ja hauskaa oli. Seuraavana päivänä luin lehdestä että Metallicalla oli ollut mahtavat pyro-showt… Täh? Empä sellaisia muistanut nähneeni… No keikka oli jokatapauksessa mahtava, ainakin niiltäosin, jotka muistan 🙂
 
 
 
 
Seuraava suuri suosikkini on Disturbed 
 
DISTURBED logo cdr
 
Tämän melko uuden suosikkini löysin vasta pari vuotta sitten, ja hurahdin taas täysin. Aivan mahtavaa musiikkia. Disturbedin Helsingin keikka jäi näkemättä, mutta viimekesän Ruisrockia en missannut. Melkoisen hyvän keikan veti Disturbed, vaikka paras keikka tuolla festarilla oli ylivoimaisesti Slipknotilla.
 
Disturbedia parempaa treenimusaa en muuten ole vielä löytänyt…
 
 
 
 
 
Pitäähän tässä tietysti mainita myös nuoruuden suurin suosikkini Nirvana (kyllä, teininä olin pitkätukkainen hippi jolla oli villapaita ja revityt farkut…). Teen spirit soi edelleen aika-ajoin 🙂
 
Muita ulkomaisia suosikkeja on myös paljon, mutta mainitaan tässä nyt erikseen vaikka Korn, Rammstein (jonka keikalle ollaan muuten tässä kuussa vielä menossa, matkaraporttia luvassa siis) ja tietysti jo mainittu Slipknot, jolta tähän loppuun jo kerran blogissa esitetty video:
 
 
Metallisydän

5 vastausta artikkeliin “Hero of the day II”

  1. Rammsteinin pohjalta tuli mieleen ehdottaa, että kokeile joskus die Toten Hosenia. Youtubesta löytyy paaaaljon musiikkia. Tyyli vaihdellut vuosien varrella (bändi ollut pystyssä yli 25 vuotta, mutta yhä ne ukot vaan jaksaa, eikä edes näytä vanhuksilta ;), ja jopa levyjen sisällä, eli vaikka joku kappale olisi surkea, ei siitä pidä yleistää. 🙂 Alunperin olivat aivan täysin punk-bändi, nykyään yhä jossain mittakaavassa punkkareita, mutta pikemminkin kyseessä on kunnollinen rock, jossa on lystikkäät sanoitukset.

  2. Joskus vuosia sitten on tullut hieman tutustuttua kuolleisiin housuihin… Sillon ei oikein uponnut, mutta jospa vaikka kokeilis uusiks kuunnella, saa nähdä 🙂

  3. Niiden musiikki on muuttunut ihan tuhottomasti vuosien varrella. Uusin levy (In aller Stille) voisi olla järkevä paikka aloittaa.Kaikki heidän musiikkinsa ei minuunkaan alunperin uponnut, mutta ensin korruptoiduin pikkusen, ja sitten se jotenkin huomaamattomasti oli menoa, jopa siinä mittakaavassa, että viime kesänä hypin saksalaisten kanssa Braunschweigissa konsertissa, enkä antanut edes sen häiritä, kun joku innostunut fani vahingossa kaatoi oluensa takkini päälle (you know ne heteromiehet, jotka villiintyvät, kun Campino ottaa paidan pois päältä… o_O), enkä myöskään sen, että välillä selkään rymähti valtaisa määrä saksalaista lihaa, kun takana oleva ihmismuuri hypähti eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta