Treenihistoriaa ja kuvia vuosien varrelta

Käydäänpä tällä kertaa hiukan läpi treenihistoriaa.

Ensimmäisen kerran Metallisydän tutustui kuntosaliin yläasteella. Mitään erityistä rakkaussuhdetta painojen nosteluun ei vielä tuolloin syntynyt, vaan pari vuotta meni vielä ennen varsinaisen innostuksen alkamista.

Siinä kultaisessa 17-vuoden iässä kiinnostus kuntosaliin syttyi tosissaan. Silloisen ystäväni Henkan kanssa tuli käytyä treenaamassa keskimäärin kolme kertaa viikossa. Mitään tietoa oikeanlaisesta treenaamisesta ei tuolloin vielä ollut (jos on vieläkään), vaan silloin treenattiin joka kerta penkkiä, hauista ja ojentajaa eikä juuri muuta. Penkkitulos oli se ainoa mittari jota tuijotettiin.

Oikeat suoritustavat olivat myös melkolailla hakusessa, mutta penkkitulos nousi kuitenkin hitaasti ja varmasti, sehän se oli pääasia.
Armeijaan lähtiessään Metallisydän sai penkistä huimat 110 kiloa! Armeija-aika meni sitten hyvin pienellä treenillä, mutta armeijan jälkeen hommaan tuli muutos. Silloin, vasta 19-vuotiaana aloin treenaamaan säännöllisesti. Tein itselleni kolmijakoisen ohjelman ja treenasin säännöllisesti, kolme kertaa viikossa. Tuolloin otin mukaan muutkin lihasryhmät rinnan, hauiksen ja ojentajan lisäksi, jopa jalat! Tekniikat olivat kuitenkin tuolloin vielä melkolailla hakusessa.
Puolen vuoden aikana koin ennenkokemattoman tulosten nousun, penkkituloskin nousi reilussa puolessa vuodessa armeijan jälkeisestä 100 kilosta 130:een!
Sitten tulikin lähtö opiskelemaan Keski-Suomeen. Opiskeluaika meni urheillessa lähes päivittäin. Oli sählyvuoroa, koripallovuoroa, lentopallovuoroa jne. Salilla tuli käytyä edelleen kolmisen kertaa viikossa.
Opiskeluaikana kävin myös pienimuotoisen kuntosaliohjaaja-koulutuksen. Sen myötä suoritustekniikat alkoivat muodostua viimenikin oikeanlaisiksi, treenaaminen tasapainottui oikeasti tasapuolisesti koko keholle ja jonkin verran aloin kiinnittää huomiota syömisiinikin. Lihasmassaa ei kauheasti päässyt tarttumaan, niin paljon harrastin kaikkea muutakin urheilua opiskeluaikoina.
Opiskelun alku-aikoina ajoin melko pahan kolarin ja teloin polveni. Se vaikeutti jalkatreeniä ja jätinkin jalat taas pois treeniohjelmasta kun kerran hyvä tekosyy sille tarjoutui. Siksi nuo jalat ovat edelleen tuollaiset tikut…
Opinnäytetyötä tehdessäni pidin noin puolenvuoden totaalisen treenitauon, en käynyt salilla lainkaan. Tuon tauon jälkeen, valmistuttuani ja saatuani töitä, muutin takaisin kotiseudulleni Ulvilaan ja aloin treenaamaan ihan tosissani. Nyt oli kertynyt sen verran tietotaitoa, että treenaaminen oli järkevää ja tasapuolista koko keholle. Nyt oli myös tietoa ruokavalioista ja oikeanlaisesta syömisestä. Myös lisäravinteet astuivat tuossa vaiheessa mukaan kuvaan. Toki olin jo palkkaria käyttänyt aiemminkin, mutta nyt tutustuin hyvän ystäväni ja työtoverini Karpan opastuksella muihinkin lisäravinteisiin. Karppa opasti minua muutenkin paljon kaikenlaisissa treenaamiseen liittyvissä asioissa. Voisi siis sanoa, että treenaaminen kehonrakennustyyppisesti alkoi vuonna 2004.
Karpan kanssa tuli treenattua aina kun aikataulut sopivat yhteen. Jonkin ajan kuluttua mukaan astui Jani, jonka kanssa alettiin treenata oikeasti kovaa. Siitä alkoi myös oikea kehitys. Sen jälkeen lihasta onkin tarttunut tasaista tahtia arviolta kaksi kiloa vuodessa. Samalla imin itseeni tietoa treenaamisesta, ravintopuolesta, lisäravinteista ja kaikesta mahdollisesta treenaamiseen liittyvästä. Pikkuhiljaa tietoa tarttui ja sitä sovellettiin omaan treeniin ja ruokailuihin.
Ensimmäisen dieettini vedin vuonna 2007. Tuo dieetti oli täysin itse suunniteltu ja luonnollisesti epäonnistui jonkin verran. Kohtalaisen tiukaksi toki sain itseni, mutta kyllä siinä paloi lihastakin oikein urakalla. Siitä alkaen olenkin vetänyt dieetin joka kevät ja joka vuosi homma on sujunut paremmin ja paremmin. Kohta olisi taas dieetin alkamisen aika, saa nähdä miten homma sujuu tänä vuonna…
Kuntosalitreenaaminen lähti siis kohdallani liikkeelle siinä 16-17 vuotiaana. Harrastuksena se kulki mukana seitsemisen vuotta, jonka aikana muuttui harrastuksesta intohimoksi. Nyt treenaaminen on elämäntapa.
Laitetaanpa loppuun vielä joitakin kuvia vuosien varrelta. Ikävä kyllä en ole koskaan ottanut sellaisia kuvia, joista kehitystä voisi vertailla, mutta kyllä se näistäkin välittyy, millainen riuku sitä on ollut (ja on edelleen)…

Aika kaponen poika vuodelta 2003

Huomatkaa valtavat jalkalihakset vuodelta 2006

Jäpitystä vuodelta 2007
Vuoden 2008 dieetin lopputulos

Ja viimeisin vuodelta 2009 dieetti + 4 kg

Metallisydän

5 vastausta artikkeliin “Treenihistoriaa ja kuvia vuosien varrelta”

  1. On siinä reeni historiaa pitkät tovet, ilmankos olet noin tiukassa kunnossa jatkuvasti.. Perässä tullaan, kyl määki sit isona 🙂

  2. Jalat on tosissaan jäljessä, mutta aika ymmärrettävää kun ollut suurempi loukkaantuminen, eli ei löydy tällä kertaa sitä niin kulutettua sanontaa”tarvi jalkoi treenaa ku ne treenautuu muutenkin muissa normi jutuissa tai mulla on toi alaselkä paskana jne.”. Tosiasiahan on että suurin osa pelkää jalkatreenien tekoa, niin se pitää ollakkin, se on tervettä kun on sellanen pieni pelonpoikanen et ei perkele tänään ois jalkapäivä:), mut sen jälkeen kun ne jalat on kituutettu kunnolla niin kyllä se fiilis vaan on katossa, viikon rankin treeni takana ja elämä hymyilee. Turhan usein näkee sällejä jotka omaavat isot rintalihakset ja kädet, sitten muu kroppa onkin jotain ihan muuta. Voimia treeneihin ja kurittamaan koipia. PS. oletko kelannut esimerkiksi panostaa jalkoihin vähän enemmän jos ne ovat jäljessä? T. Mikke

  3. Sampe: Vai tiukassa kunnossa 🙂 Tällä hetkellä on tiukka kunto kyllä kaukana, vaaka näyttää 102 kg ja peilistä kurkkii pöhöttynyt syöttöporsas… dieetin alkuun aikaa hiukan yli kuukausi.Mikke: Olihan tuo jalkojen treenaamattomuus jonikin aikaa ihan perusteltua, mutta taisi se loppuvaiheessa olla myös tekosyy 🙂 Jalkoihin on nyt panostettu parivuotta ihan tosissaan ja ihan hyvin ne on ottanut treeniä vastaan ja kehitystäkin on ollut havaittavissa. Aina välillä tosin tuo polvi antaa vieläkin merkkejä itsestään. Kai nuo rimpulat kuitenkin vielä ajan ja kärsivällisen treenaamisen myötä saadaan edes hiukkasen muistuttamaan jalkoja… 🙂

  4. Kerroit tuossa että ensimmäiset dieetit meni perseelleen ja lihasta paloi melkoisesti. Valaisepa hieman, että mitä silloin teit dieetillä mielestäsi väärin ja miten hoidat dieetin tänä päivänä paremmin. Itse olen alkamassa ko urakkaan ja olisi kiva tietää pahimmista virheistä mitä voi tehdä :)-Jani

  5. Ihan ensimmäinen dieetti meni tosiaan aika perseelleen. Tai siis kireäksi tosiaan pääsin, mutta lihasta paloi myös melkolailla.Aloitin silloin dieetin liian rajusti. Söin ihan liian vähän ja vedin kunnon hikilenkkiä joka aamu. Paino tippui liian nopeasti.Sen jälkeen olenkin ottanut dieetit paljon maltillisemmin ja tulos on ollut reilusti parempi. Tavoite on pudottaa painoa puolikiloa viikossa (aluksi toki lähtee kolmisen kiloa nopeammin nesteenä ja muuna moskana). Dieetin alussa en lenkkeile lainkaan, vaan otan aerobisen mukaan vasta loppupuolella jos sille on tarvetta. Aloitan myös korkeammilla kaloreilla ja pudotan niitä pikkuhiljaa tarpeen mukaan.Pääasia on se, että en pidä kiirettä. Aikaa dieetille on varattu neljä kuukautta, jonka aikana pitäisi saada painoa alas hiukan yli 12 kiloa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta