Pizzaa…

Kurja perjantai-päivä kääntyi mukavaksi illan myötä. Illalla tehtiin pizzaa ja katseltiin leffaa. Tässä pieni opastus body-pizzan tekoon:

Alkuvalmistelut ensin, eli jauhelihan paistaminen ja taikinan teko, sitten päästään itse asiaan. Taikina (jossa käytettiin puoliksi vehnä- ja puoliksi ruisjauhoja) levitetään tasaisesti pellille. Ehdottomasti käsin, mitään kaulimia ei saa käyttää!
 
 
Seuraavaksi taidolla levitetyn taikinan päälle levitetään tomaattipyre/ketsuppi-seos. Tarkasti reunoille asti ja joka kulmaan.
 
 
Tomaattikastikkeen päälle 500 grammaa naudan paistijauhelihaa (rasvaa alle 5%). Jauheliha kannattaa maustaa hyvin.
 
 
Jauheliha levitetään myös tasaisesti ihan jokapuolelle. Pizzaan ei saa jäädä jauhelihattomia alueita.
 
Mikäs bodypizza sellainen olisi, jossa ei ole tonnikalaa? Tonnikalaa levitellään myös tasaisesti eripuolille pizzaa.
 
 
Oikeassa pizzassa on tietysti myös vähärasvaisisa kinkkusuikaleita (joita Paula ei jostain syystä omalle puoliskolleen halunnut???) Ja diureetiksi pizzaan lunnollisesti ananasta.
 
 
Loppusilaus parikuukautta vanhoilla oliiveilla (joita ei myöskään saanut Paulan puolelle laittaa?) ja ohut kerros juustoraastetta pitämään pizzaa kasassa.
 
 
Sitten koko komeus uuniin 200 asteeseen kypsymään.
 
 
Pizzan kypsyessä Paula kattoi pöydän odottamaan nälkäisiä ruokailijoita.
 
 
Ja parinkymmenen minuutin malttamattoman odottelun jälkeen mestariteos oli valmis! Ei kun syömään!
 
 
Ruokailun jälkeen olikin hyvä laskeutua sohvalle vatsansa viereen nauttimaan hyvästä elokuvasta.
 
aaah 001
 
Mutta kuten aina, jokin meni tälläkin kerralla kuitenkin pieleen. Paula pirulainen meni maustamaan oman pizzan puolikkaansa kokonaisella valkosipulilla, siis kokonaisella valkosipulilla! Oli siinä olemista kun toinen haisee pahemmalle kuin lieteallas! Koita siinä sitten olla samassa kämpässä… Yöllä yritin nukkua SuloWile’n-mäisesti pyykkipoika nenässä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ihme että edes heräsin vielä seuraavana aamuna. No aamulla Paula lähtikin ”raikkaana” töihin edustustilaisuuteen, jolloin tuuletin kämpän oikein kunnolla. Miten sitä raikasta hengitysilmaa pitääkin niin itsestäänselvyytenä?
Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Pizzaa…”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta