Kamojen vähennystä

Kun muutettiin Paulan kanssa yhteen, sain ”suosituksen” vähentää tavaraa ympäriltäni. Onhan se totta, että eräänlainen materialisti kun olen, tuota tavaraa eri muodoissaan on tullut kerättyä melko lailla.

Ensin piti tietysti hankkiutua eroon ylimääräisistä huonekaluista. Molemmilla kun oli oma asunto valmiiksi kalustettuna, niin jotakin piti karsia että saatiin koottua sopiva kokonaisuus yhteisiä kalusteita. Tämä sujui vielä kivuttomasti. Mitä niillä turhilla huonekaluilla tekisikään ja hankalia varastoitaviakin kun ovat.

Sitten piti karsia kaikenlaisia astioita, kuppeja, kippoja. Miksi se onkin niin vaikeaa heittää pois kippoja joita en kuitenkaan ole käyttänyt moneen vuoteen. Joskushan niitä silti voi tarvita, eikä ne siellä kaapissa nyt kuitenkaan niin paljon tilaa vie… vanha hyvin palvellut juustohöyläkin sai väistyä uuden ja kiiltävän tieltä… on se välillä niin julmaa.

No, astioistakin oli vielä kohtuullisen helppo luopua. Mutta sitten mentiinkin jo vaikeisiin asioihin kun piti alkaa karsia elokuvakokoelmaa. Ahkerasti olen haalinut lempielokuviani hyllyyn (olihan sinne lempielokuvien sivussa kertynyt paljon hieman heikompiakin tekeleitä) Reilu 300 nimikettä meni myyntiin ja kai se pitää myöntää, että yhtäkään niistä en varmaan tule koskaan kaipaamaan. Ja jäihän sinne hyllyyn kuitenkin vielä noin 700 elokuvaa ja reilusti sarjoja. Järkeväähän tuo oli noita elokuviakin harventaa (mahtuu ainakin paremmin uusia…)

Mutta sitten… vaatehuoneen siivous! Juu, totta, minulla on oma vaatehuone vaatteilleni, eikä mikään pieni vaatehuone olekaan 🙂 Vaatehuoneesta harvennettiin melkoinen kasa vaatteita. Osa myyntiin, osa hyväntekeväisyyteen. Suunnattoman vaikeaa luopua vaatteista. ”Kyllä näitäkin ihania farkkuja joskus varmaan tulisi käytettyä” (käyttämättöminä henkarissa pari vuotta). ”Tämäkin paita on niin mukava päällä” (viimeksi käytetty vuonna 2004). Onneksi osa piti hävittää ihan vaan siksi, että ei mahtunut enää päälle. Siis ahdisti myös reisistä tai käsivarresta, eikä vaan vyötäröltä! Onko siis oikeasti tullut jotakin kehitystäkin vuosien varrella???

No, vaikka nyt näyttää niin elokuvahylly kuin vaatehuonekin autioilta tyhjine hyllyineen ja henkareineen, niin onhan se toisaalta virkistävääkin hävittää jotakin vanhaa. Ja nyt voi ainakin hyvällä omallatunnolla hankkia taas uutta kamaa… 🙂

Laitetaanpas taas loppukevennykseksi sarjakuvaa. Tällä kertaa jotain muuta kuin suosikkiani Fingerporia 🙂

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta