Miehen paras ystävä

on tietenkin nainen, mutta ei koirakaan huono ystävä ole 🙂 Tälläkertaa hieman juttua ja paljon kuvia tuosta karvaisesta kumppanistani.

Kesalomareissu 015

Kita on Staffordshirenbullterrieri, eli tutummin Staffi. Kita, kuten Staffit yleensäkin, on suunnattoman ihmisrakas ja muutenkin täynnä rakkautta jota se jakaa mielellään. Muut koirat eivät sitten olekaan niin mieluisia kavereita, vaan niille saattaa joutua joa murisemaan välillä. Kidalla oli ”isosisko” Hani, Amerikanstaffordshirenterrieri, eli Amstaffi, mutta isäntäväen erotessa joutuivat koiratkin eroon toisistaan.

kollottelya 003
 
Kesalomareissu 137
 
 
 
Kita on ihan hulluna männyn käpyihin. Niitä pitää jokaiselta lenkiltä tuoda suussa ainakin yksi tai kaksi kotiin ulko-oven viereen. Käpyjä voi pureskella rikki ja hieman jopa syödä, mutta kaikkein parasta on, jos joku jaksaa käpyjä Kidalle heittää.
 
 
 
 
Ulkoelamaa 023

Seuraavaksi muutamia poseerauskuvia vuosien varrelta. Kita on nyt 6-vuotias. Ensimmäisessä kuvassa Kita on n. 4 kk.

 
 
 
 
 
 
 
Kita on pienestä asti ollut suunnattoman energinen koira. hieman se energisyys on vuosien varrella laantunut, mutta edelleen on havaittavissa viitteitä ADHD:sta 🙂
 
 
 
Pari pentukuvaa:
 
 
 
Kita isin sylissa
 
Pikkuinen kollo
 
 
 
Ja vielä pari videota ihan pentuajalta:
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Metallisydän

9 vastausta artikkeliin “Miehen paras ystävä”

  1. Voi hemmetti, mä aloin melkein itkee… niin suloisia.Oma koira vetelee viimeisiään siitä pitää pian luopua…

  2. Mölliskö: Olis siinä sulla hoitamista 🙂 Eihän sitä pitelis siellä mikään kun olis niin paljon ihania ihmisiä tervehdittävänä 🙂 Ja pentukuvia riittää, kamera räpsyi siihen aikaan kohtuu paljon. Ehkä lisää kuvia jatkossa…katjuska: Tsemppiä sulle, luopuminen tulee olemaan tosi vaikeeta. Vaikeinta varmaan jos joutuu itse tekemään sen päätöksen. En tiedä miten ite selviäisin.

  3. Voe ei ku on lutunen! Oliko ongelmia kun koirat joutuivat eroon toisistaan, etsiskelikö kaveria tms?Katjuska: nuo todella on elämän vaikeimpia päätöksiä, mutta pakohan ne on joskus tehdä. Voimia sinne eron hetkelle. – Nadja

  4. Kiitos Nadja ja Metallisydän.Tulen varmasti olemaan ihan rikki.Joku kysyi multa et joko sä oot miettinyt uutta koiraa tilalle???? mit. vit. no en!!!parempi olla ilman koiraa kuin hankkia pikaisesti joku uusi surua lievittämään.Ettei tekis samaa virhettä, kuin miesten kanssa 😉

  5. Nadja: Kyllä siinä hetki meni ennen kuin koira ymmärsi ettei kaveri tule enää takaisin. Jonkin aikaa aina kun tultiin lenkiltä tms. Kita juoksi iloisena ympäri taloa ja etsi kaveriaan ja sitten pettyi kun ei löytänyt. Alkuun ajattelinkin että otan aina välillä Hanin hoitoon, mutta nyttemmin olen luopunut ajatuksesta, on meille molemmille (mulle ja Kidalle) helpompaa.katjuska: Kyllä sen uudenkin koiran aika varmaan joskus tulee, ei tosin ehkä ihan pian.

  6. Mites mulla on tämmönen blogi menny ihan ohi!?? Jestas mikä söpöläinen 😀 Olisin aikanaan ottanu staffin, mutta kun kärsin jostain ”koiran-pitää-olla-koiran-kokonen” -fiksaatiosta :S No, nyt sitä sitten jaetaan peti sakemannin korkusen ja rotikan levysen koiruuden kanssa :b Onhan sitä tietty hyvä halia :DTerkuin,Enzyme

  7. Uskon!! Tuo oma koiruus kun heilasteli tuossa pari vuotta yhtä staffitytteliä 😉 Oli siinä herra niin nöyrää poikaa neidin edessä. Aivan mahtava tapaus 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta