Treenaamisen filosofinen ulottuvuus

Onko teitä koskaan mietityttänyt treenaamisen filosofinen ulottuvuus? Ootteko koskaan miettineet mitä helvetin järkeä on koko treenaamisessa? Enkä nyt tarkoita pelkkää kuntosalitreeniä, vaan ihan kaikkea treenaamista, uintia, juoksemisesta tai vaikka crossfittiä.

Miettikää nyt kuinka paljon siihen kaikkeen treenaamiseen uppoaa aikaa. Jos kaiken sen ajan käyttäisi vaikka sivutyönä mainoslehtien jakamiseen tai vessojen pesemiseen sen sijaan että kaikki rahat menee lisäravinteisiin tai urheiluvälineisiin. Olisi ainakin meikäläisellä sukan varressa huomattavasti enemmän kahisevaa jos kaiken sen ajan, minkä on salilla tankoja heilutellut, olisi käyttänyt johonkin tuottavaan työhön…

filosofinen

Tai miettikää jos sen ajan olisi käyttänyt opiskeluun… Hitto että sitä olisi viisas ja tietäisi kaikesta kaiken. Jos sitä olisi treenaamisen sijaan opiskellut vaikka sivutoimisesti lisää, voisi olla vaikka millainen tohtorin tutkinto taskussa ja tienata satoja tuhansia vuodessa. Nyt kun on viisaasti käyttänyt kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen, ei ole sitä huolta että luultaisiin liian älykkääksi… Mutta osaapa ainakin oikean kyykkytekniikan ja tietää mitä eroa on kreatiinilla ja glutamiinilla…

filosofinen

Tai miettikää jos olisi keskittänyt kaiken sen päättäväisyyden ja periksiantamattomuuden vaikkapa politiikkaan. Saattaisi Suomi olla hiukan eri tilanteessa kun pääministerinä olisi tällainen suoraselkäinen kansalainen eikä nykyinen lapatossu… Tosin mistä sitä tietäisi millainen lapatossu sitä itse olisi jos olisi sille tielle lähtenyt ja jättänyt treenaamatta…

filosofinen

Mistä sitä muutenkaan tietää missä jamassa olisi jos ei olisi treenannut? Saattaisi tuo terveys olla pettänyt jo aikaa sitten jos siitä ei olisi pitänyt huolta, mielenterveydestä puhumattakaan… Kyllä mulle ainakin treenaaminen on sen verran iso osa elämää ja iso osa mua itseäni, että en osaa edes kuvitella elämää ilman treenaamista.

Ilman treenaamista minä en olisi minä. Ilman sitä päätöstä lähteä kokeilemaan kuntosalisalitreeniä vuosia ja vuosia sitten, saattaisi elämä olla tällä hetkellä aikalailla erilaista. Saattaisin pestä vessoja tai olla vaikkapa lääketieteen tohtori. Tai ehkä olisin harhautunut jossakin elämän vaiheessa crossfit-salille… Luojan kiitos päätin silloin vuosia sitten lähteä kuntosalille.

Oma kotisali – paras päätös ikinä!

Kun vuosi sitten päätin lähteä rakentelemaan omaa kotisalia, en ollut ollenkaan varma onko koko hommassa mitään järkeä. Vielä keväällä, projektin ollessa jo melko pitkällä, siitä parin kaverin kanssa puhuessa epäilin tuleeko koko kotisalia lopulta juurikaan käytettyä. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että kyllä tulee. Kotisali on osoittautunut loistavaksi projektiksi, noin puolet viikon treeneistä tulee tehtyä Metallisydän Gymillä.

kotisali

Ratkaiseva merkitys asiaan on ollut sillä, että olen hankkinut Gymille kunnon laitteet. Yksi harha-askel tuli otettua ja ostettua puoli-ilmainen käytetty ylä-alatalja, joka osoittautui virheeksi. Talja tahmasi ja tökki, sillä treenaaminen oli hankalaa ja lopulta sen käyttöä alkoi vältellä. Yksi parhaita päätöksiäni olikin hankkiutua siitä eroon ja hankkia kunnollinen taljalaite tilalle. Olihan se sijoitus, mutta kannattava sellainen. Nyt selkätreeninkin tekee taas mielellään omalla Gymillä kun käytössä on Barbarianin talja, joka ei tahmaa eikä töki, treenistä oikein nauttii, kuten ilmeestä voi päätellä…

kotisali

Näin pienen lapsen isinä treeniaikaa on välillä hiukan hankala löytää, varsinkin kun molemmat tehdään vuorotyötä. Oma kotisali avaa kuitenkin reilusti lisää treenimahdollisuuksia. Salille voi esimerkiksi marssia itkuhäytin kainalossa Emilian ollessa päikkäreillä tai illalla pikkuisen mentyä yöunille.

kotisali

Entäs se rahapuoli? Paljonko projekti on imaissut rahaa? No onhan se, väkisinkin. Ja lisää tulee uppoamaan. Nytkin mielessä on jo pari täydennys/muutoshaavetta… Mutta tarkoitus onkin rakennella sellanen kokonaisuus, että omalla Gymillä on ilo treenata vielä vuosien päästäkin. Ja onhan meillä se seuraava intoa puhkuva treenaajasukupolvikin täällä kasvamassa…

kotisali