Miten lisäravinteet on muuttuneet 15 vuoden aikana

Siitä on aikalailla 15 vuotta kun ensimmäisen kerran astuin lisäravinteiden maailmaan. Treenaamista oli takana jo muutaman vuoden verran ja tietämys ravitsemuksesta oli hyvin alkeellista, lisäravinteista en tiennyt senkään vertaa. Kun ”pojat puhuivat” käyttävänsä maltoa treenin jälkeen, pyörittelin silmiäni, minä en sellaiseen sortuisi…

Kuva 10 vuoden takaa. Selkeästi näkee että proteiinia on käytetty…

Ensimmäinen lisäravinteeni

Opiskeluaikana 2000-luvun alussa kävin opintojen ohessa pienimuotoisen kuntosaliohjaajakurssin. Sehän nyt oli oikeastaan aika yhtä tyhjän kanssa, mutta antoi tällaiselle treenaamisesta innostuneelle sentään jonkinlaiset suuntaviivat ravitsemuksen suhteen – ja ensikosketuksen lisäravinteisiin.

Kurssin vetäjänä toimi paikallisen kuntosalin omistaja, kehonrakennuksessa joskus kilpaillutkin Risto-niminen körmy. Ristolla oli salin vastaanotossa myynnissä Spiritin Recoverya, jota opiskelukaverin kanssa tuli pussillinen ostettua. Makuna oli herkullinen mustikka-vanilja (muuta kun ei hyllyssä ollut) ja tehon huomasi heti. Tai niin me ainakin luultiin, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna suurempi vaikutus oli todennäköisesti ruokavaliolla joka ohjautui samoihin aikoihin edes hieman oikeille uomille.

Proteiinijauhot

Palkkarin jälkeen seuraava askel oli luonnollisesti proteiinijauhot, joita opiskelujen jälkeen tilattiin työkaverin kanssa kimpassa silloisesta Boosman-nettikaupasta. Siellä kun maustamaton hera oli kaikkein halvinta. Sitä sitten vedettiin sheikkeristä pari kertaa päivässä nenästä kiinni pitäen, klöntteineen ja klimppeineen. Sitä kamalampaa oli ainoastaan UFS-verkkokaupan loppuunmyynneistä pari vuotta myöhemmin tilaamani maustamaton soijaproteiini, joka taisi maksaa jotakuinkin kaksi euroa kilo. Se on edelleen ainoa lisäravinne jota en ole saanut kurkustani alas edes väkisin, laatta meinasi lentää joka kerta.

Kreatiinit ja muut hifituotteet

Siinä sitten matkan varrella tuli kokeiltua kaikenlaista hifimpää, kuten esimerkiksi glutamiinia ja kreatiinia, joka ainakin huhupuheiden mukaan nosti tulokset pilviin. Ja paskat mitään nostanut, vaikka kokeilin kaikki mahdolliset puryvaatit ja muut erikoiskreatiinit. Vasta muutama vuosi sitten olen löytänyt hyödyt myös hiukan hifimmistä lisäravinteista, kuten citrulliinimalaatista tai beta-alaniinista.

Muutos

Muutos lisäravinteiden suhteen tapahtui kohdallani siinä vaiheessa kun tajusin siirtyä halvimmasta vaihtoehdosta laadukkaampiin vaihtoehtoihin. Sekin tapahtui vaiheittain. Ensin uskaltauduin kokeilemaan maustettuja proteiineja, suklaata ja mansikkaa. Johan oli herkkua, vaikka samat paakut jäi edelleen sheikkerin pohjalle. Lopulta päätin jotkin kesälomarahat tililleni saadessani että nythän panostetaan ja googlailin ja kyselin netissä mikä olisi oikeasti laadukas palautusjuoma. Päädyin kokeilemaan Manninen Nutraceuticalsin Anabolic Overdrivea – ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ensin palkkari vaihtui AO2:een, jonka maku räjäytti tajunnan. Sitten vaiheittain muutkin lisäravinteet vaihtuivat Mannisen tuotesarjaan, joka erottui muidenkin kohdalla edukseen erityisesti laadun osalta. Jotenkin olin alistunut ajatukseen, että heraproteiinin kuuluu pierettää ja vatsavaivat kuuluvat asiaan. Vihdoin löytyi kuitenkin heraproteiinijauho, joka ei saanut vatsaani sekaisin, treenilaturi joka oikeasti antoi potkua treeniin ja vähän kerrallaan muut huippuluokan tuotteet tukemaan treeniä ja siitä palautumista.

Missä mennään nyt?

Nyt käytössäni on jo muutaman vuoden ajan ollut puhtaasti vain M-Nutritionin ja Supermass Nutritionin lisäravinteet. Olen niihin äärettömän tyytyväinen kautta linjan. Oma lisäravinneskaalani on aikalailla laaja, tuotteita löytyy kaapista laidasta laitaan ja olen löytänyt ne lisäravinteet ja niiden yhdistelmät, joilla saan treeneistäni parhaiten tehon irti ja jotka auttavat minua treeneistä palautumisessa. Vatsavaivat ja maun takia kyökkimiset on kaukaisia muistoja menneisyydestä, menneisyydestä johon en kyllä kaipaa tippaakaan takaisin.

lisäravinteet

Sarin dieettiherkut: Proteiinipitoiset kaurabanaaniletut

Tässä meidän dieetin aikana kun riisit ja kanat on alkaneet pikkuhiljaa tökkiä, on Sari ryhtynyt kokkailemaan kaikenlaisia dieettiin sopivia herkkuja. Viimeksi kokeiltiin kukkakaalista valmistettua pizzapohjaa, joka tosin ei ihan kaikkien mielestä ollut kovin herkkua… Tällä kertaa maisteltavaksi pääsivät proteiinipitoiset kaurabanaaniletut.

kaurabanaaniletut

Raaka-aineet

Näihin lettuihin ei lettujauhoja tarvita, eikä mitään ihmeellisyyksiä tai hienouksia. Ajatus on että tarvittavat raaka-aineet löytyisi kaapista silloinkin kun ihan äkillisesti alkaa tehdä mieli jotain hyvää…

  • 2 x banaani
  • 4 x kokonainen kananmuna
  • 4 x kananmunan valkuainen
  • 3 dl kaurahiutaleita
  • hiukan kaardemummaa
  • hiukan kanelia
  • hiukan suolaa
  • ½ tl leivinjauhetta

Lettujen valmistaminen

Itse lettutaikinan tekeminen ei kovin ihmeellinen homma ole, sen vaativin osuus on neljän kananmunan valkuaisen erottelu. Itse kun yritin viimeksi erotella valkuaisia, meni hermot ja lopulta munat kurkusta alas keltuaisineen. Sarilta erottelu onnistui kuitenkin helposti…

Seuraava vaativa vaihe lettutaikinan valmistamisessa on banaanien sisällön erottelu niiden kuorista. Se on jo sen verran helppoa hommaa, että onnistuisi minultakin…

Sitten vaan lisäillään kaikki ainekset blenderiin ja lopuksi surautellaan tasaiseksi taikinaksi.

Sitten paistellaan. Ei muuten ollut asiaa napsimaan maistiaisia kesken paistamishommien…

Mutta niin sitä vaan lopulta päästiin siihen maistelemiseenkin.

Meidän proteiinipitoiset kaurabanaaniletut sai tällä kertaa seurakseen maustamatonta luonnonjogurttia ja pakastemarjoja. Toki päälle voi laittaa vaikka vaahterasiirappia jos haluaa ja se sopii makroihin… tai mitä nyt sitten ikinä haluaakin.

Arvio

Jari: Hei, täähän on hyvää!

Sari: No ei sen nyt mikään yllätys pitänyt olla, tottakai tää on hyvää.

Jari: Miltäköhän nää maistus jos laittas päälle jäätelöä…